Lentopäiväkirjaani aloin alunperin pitämään vuoden 2007 alussa osoittaakseni eräälle henkilölle, miten vähän loppujen lopuksi vietän aikaani lennokkien parissa ja varsinkin niitä lennättämässä. Varsin pian päiväkirjan luonne muuttui omien lennätyskokemusten kirjaamiseksi omaksi iloksi ja muiden hauskuudeksi. Kolmas vuosikerta on menossa ja tarina jatkuu. Vastuu näiden merkintöjen lukemisen vaikutuksista on edelleen lukijalla...

 

 
   
   
 

 

 
2.1.2009

-13°C

0 m/s

Aurinkoista

TT Cub

TURHA KEIKKA KUIVANNOLLE

Vuoden ensimmäinen lennätysreissu Kuivannolle oli enemmän kuin turhauttava! Edellisen kerran koneet olivat olleet ilmassa marraskuun alussa Vesivehmaalla ja odotukset pitkän tauon jälkeen olivat korkealla. Pakkasin suksivarustuksessa olevan  TT Cubin matkaan ja ajelin kauniin raikkaassa pakkassäässä vähälumiselle kentälle.

Kokosin koneen ja sähköpuoli tuntui toimivan mainiosti. Tankkasin ja käynnistin - siis yritin käynnistää. Kone pyöri, mutta ei tehnyt elettäkään käynnistyäkseen. Tarkistin hehkun ja polttoaineen saannin ja lopulta huomasin, että tankkausventtiilin tiiviste oli seisokin aikana kuivunut ja vuoti ilmaa oikein kunnolla. Ei siis ihme, ettei kone käynnistynyt. Tämän ongelman havaitsemiseen meni lähemmäs kolme tuntia ennen kuin olin viimein tajunnut purkaa venttiilin esille ja imenyt pumpulla sen kautta fuilia. Ihan aloittelijan tasoista toimintaa :(

Pakkasin tässä vaiheessa syvästi harmistuneena koneen autoon ja irrotin kotona Saiton nokalta tutkiakseni sitä penkissä tarkemmin. Pari päivää olen nyt tutkaillut sitä, mutta vielä ei ole henkeä löytynyt sen paremmin Cubin Saitoon kuin varalla olevaan samanlaiseen moottoriin. Jossain mättää nyt pahasti...

Kuvan otin siinä vaiheessa, kun kaikki oli vielä mahdollista.

 ---------------------

Loppiaisena (6.1.2009) sain viimein molemmat Saitot käymään. Edellisen yön olivat sekä moottori että 15% fuili sisätiloissa lämpenemässä ja sääkin lauhtui -2°C tuntumaan, joten olosuhteet olivat huomattavasti paremmat. Vaihdoin Cubiin käytettynä ostamani Saito FA-80:n johon istutin alkuperäisen kaasuttimen. Tämä siksi, että jostain syystä tämän toisen Saiton kaasutin ei vaikuttanut tiiviiltä ja imuputki ei asettunut tarkoitetulla tavalla. Pääneulaa saa avata tuntuvasti enemmän kuin yleensä (5-6 kierrosta) ja se viittaa kaasuttimen ohivuotoon. Moottorin säätäminen oli mahdotonta, kun ominaisuudet muuttuivat koko ajan. Tiivistän kaasuttimen ja testaan sen ennen uutta yritystä. Myös kaasuvipu oli hajalla ja tein M3-ruuvista siihen uuden.

Kuvassa näkyy, miten imuputki lähtee vinosti taaksepäin ja myös uusi kaasuvipu löytyy kun hieman etsii.

Koekäytin Saiton ja säädin sen huolella sekä pääneulan että tyhjäkäynnin osalta. Talven ajan lennetään 15% nitrolla ja keväällä palataan suoraan fuiliin. Koekäytin myös BH Cubin (Saito FA-72) ja CG Cubin (Saito FA-80), jotka molemmat lähtivät varsin pienen verryttelyn jälkeen käymään. Ja CG Cub on sentään viimeksi käynnistetty kesäisellä Kymijoen reissulla!

Nyt on taas kolme konetta lentävässä kunnossa. Vaihdan mahdollisesti sukset myös CG Cubiin, koska kellukkeet ovat varastossa hieman kärsineet (likaa ja päällysteen halkeamia) ja vähäiselle tai jäiselle lumelle ei kelluilla ole mitään asiaa. Kohta saattaa päästä Kukkasellekin lennättämään.

---------------------------------

 
10.1.2009

-10...-4°C

0-3 m/s S

Aurinkoista

TT Cub 6x20min 

AURINKOINEN LENTOPÄIVÄ KUIVANNOLLA

Lauantaiaamuna suunnattiin Timpan ja Cubien kanssa Kuivikselle. Alunperin oli tarkoitus mennä Willkukkaselle, mutta pitkän lentotauon jälkeen Kuivanto tuntui turvallisemmalta. Siellä tuskin on pilkkijöitä, hiihtäjiä ja luistelijoita, joihin voi pakkolaskussa törmäillä... Mukaan otin TT Cubin ja kaiken varalta myös vielä kelluilla olevan CG Cubin.

Aamu oli pilvinen ja Kotterontietä ajettaessa auton tuulilasiin alkoi sataa alijäähtynyttä vettä. Kentällä hetken hämmästelimme tilannetta ja sään paranemista odotellessa Timppa antoi lentonäytöksen EPP-rakenteisella Frog-sisälennokilla. Sadekin lakkasi aikanaan ja laitoimme Cubit lentokuntoon. Koskematon hanki houkutteli piirtelemään suksilla uraa. Timppa joutui ottamaan kerhon XL-kokoisen pöydän avuksi konetta kasatessaan.

Tällä kertaa Saito käynnistyi kuten sen pitääkin (fuilina Byron 15%) ja ensimmäinen nousu TT Cubilla onnistui heti skaalamaisesti eikä pitkähkö lennätystauko tuntunut enempää lennokissa kuin lennättäjässäkään. Cubiin vaihdettu Saito käy hieman pehmeämmällä äänellä kuin vanha, mutta ainakaan tällä lennolla huomannut toiminnassa tai tehoissa eroa vanhaan. Säädöt tuntuivat olevan kohdallaan, joskin loppuvaiheessa muutaman pidemmän hidaslentojakson jälkeen Saito hieman kohäisi kierroksia ottaessaan. Täytynee tarkastaa tyhjäkäynnin säätöä.

 

Timpan saatua kookkaan Cubinsa ilmaan lensimme totuttua kahdeksikkoa läpilaskuineen ja laskukierroksineen. Kävimme noin 300m korkeudessa hämmästelemässä lännestä puhaltavaa tuulta, jota vasten koneet saivat puolella kaasulla lentää paikallaan. Samaan aikaan maan pinnassa tuuli heikosti (1m/s) kaakosta! Muutaman kerran kuulimme laukauksen ja ilmeisesti joku pitkäkorva pääsi hengestään. Ainakaan koneista ei löytynyt luodinmentäviä reikiä...

 

Koneiden tullessa laskuun ne tahtoivat ottaa lumelta pientä pomppua ja joskus oli keskeytettävä lasku ja palattava takaisin taivaalle. Timppa jostain keksi, että loppuvedon jälkeen voisi Cubille antaa vielä lopputyönnön - suksien koskettaessa hankea työnnetään sauvasta kevyesti ja kone istuu lumelle kuin rukkanen eikä pompi lainkaan. Aina oppii uutta, vaikka vanhaa ja tuttua konetta lennättäisikin! Omalla Cubilla tämä onnistui joko lentotilassa työntämällä kevyesti tai nousu/laskutilassa vain vapauttamalla kevyessä vedossa oleva sauva suksien osuessa lumelle.

Kaikkiaan 1h 40min lentotiimaa ja hyvä mieli. Pois lähtiessä tuumimme, että nyt olisi ollut hyvä aika paistaa makkarat, jouda kahvit ja jatkaa, mutta kummallakin velvollisuudet kutsuivat. Kotiin päästyä alkoi pilviverho nousta etelästä ja sumu levitä alaville paikoille. Lopetimme oikein hyvään aikaan!

Omalle TT Cubille tulee tänä vuonna ikää 4 vuotta. Tänä aikana se on mm. lentänyt sekä Evolutionin että Saiton moottoreilla, hinannut liidokkeja, kaputoitu lievästi kerran hinaustilanteessa, laskeutunut kahdesti yhdellä renkaalla, lentänyt suksilla ja tundrapyörillä. Lentotuntimääriä ei tule yleensä laskettua, mutta nyt laskin TT Cubin syntymäpäivän kunniaksi kaikki polttomoottoreille kirjatut lennot. Yllätykseksi niitä löytyi TT Cubille vain 50h (200 tankillista) koko ajalta.

Muista polttislennokeista eniten tunteja on tullut CG Cubille 13h (52 tankillista) ja BH Cubille 1.5h (9 tankillista). Edesmenneelle H9 Mustangille ehti kertyä suhteellisen lyhyessä ajassa peräti 5h (30 tankillista). Sähkökoneita en alkanut laskemaan, mutta akkukirjanpidon mukaan eniten lennetty koneeni on GWS Navy Beaver, jolle tunteja tuli yhteensä 75h (300 akullista) ennen sen "museoimista".

Kun samaan aikaan lennättää monta muutakin konetta, saattaa yhden koneen tunnit olla vähäisemmät kuin mielikuva niistä. Aika vähäisiltä tuntuvat nuo polttomoottorilennokkien tuntimäärät kokonaisuudessaan (68.5h) - ilmankos sitä kokee itsensä vieläkin aloittelijaksi....

-----------------------------------

 

 
16.1.2009

-10°C

1-3 m/s N

Aurinkoista

CG Cub 6x15min 

PAKKASPÄIVÄ KUIVANNOLLA

Mitä voisi tehdä, jos tammikuinen sää on erinomainen, yhdellä kerholaisella on sairaslomaa viisaudenhampaan leikkauksesta ja toinen lopettelee yövuoroputkea? Voi vaikka pakata autoihin 1-2kpl Cubeja ja ajaa Kuivannolle! Näin päättelimme Timpan kanssa tammikuisena perjantaina. Otin mukaan kellukkeilta renkaille muutetun CG Cubin ja varakoneeksi BH Cubin. Kentällä ei ollut lunta kuin nimeksi ja nurmi oli jäässä, joten kiitorata ja varikko olivat melko kuhmuraisia.

Kokosin CG Cubin pitkästä aikaa lentokuntoon. Viimeksi tällä on lennetty kellukkeilla Kymijoella edellisenä kesänä ja viikko sitten ainoastaan koekäytin Saiton todetakseni sen toimivan. Muuten kone on seissyt hangaarissa odottelemassa tulevia vesileikkejä. Pyörittelin kylmän kangistamaa moottoria ensin käsin ja sitten startterilla saadakseni sen heräämään kohmeestaan. Startteri ei saanut otetta spinnerimutteriin ja moottori pyöri muutenkin vaikean oloisesti. Ryypytin ja koetin käynnistää, mutta startterin kumitutti ainoastaan kiillotti spinnerimutteria. Pyörittelin moottoria vielä muutaman hetken käsin ja lopulta annoin hieman lämpöä kanteen mukaan ottamallani butaanipolttimella. Tästä Saito leppyi niin paljon, että alkoi pyöriä kunnolla ja lopulta käynnistyi kuten kunnon moottorin pitääkin.

Ehdin lennellä tankillisen ennen Timpan saapumista. Cub oli siis edellisen kerran lentänyt kellukkeilla ja vaikkakin radiossa oli oma muistipaikkansa pyörävarustukselle, piti korkkarin ja siivekkeiden trimmejä hieman korjailla tasaisen lennon aikaansaamiseksi. Tässä Cubissa sään vaihtelu tuntuu trimmeissä enemmän kuin muissa, vaikka työntötangot ovat pääosin bamburimaa. Myös painopisteen takapuolelle asennettu vesiperäsimien ohjausservo vaikutti varmasti asiaan. Säätelin tähänkin Cubiin sellaisen TT Cubin tapaisen nousumoodin, jossa kone kiitää pitkin kiitorataa ja pienestä nykäisystä nousee siivilleen. Aluksi jouduin säätämään pääneulaa rikkaammalle, mutta päivän loppua kohden seosta sai laihentaa koko ajan.

Pakkasessa ja viimassa moottori jäähtyi varsin nopeasti ja se oli syytä pitää lämpimänä taukojen aikana, joten lennätyspakin suojapeite sai uuden tehtävän kentällä. Moottorin eteen voisi tietenkin tehdä skaalamaisen suojapellin, jolloin potkuriviima ei pakkasella jäähdyttäisi liikaa. Tai sitten voisi "avaruuslakanasta" ommella moottorille suojapussin.

Sekä TT Cubissa että tässä CG Cubissa on moottorina samanlainen Saito FA-80, mutta tämän koneen lähes kiloa pienempi lentopaino tuntuu jokaisessa lentotilanteessa. Kone nousee ilmaan ja laskeutuu selvästi lyhyemmällä maaosuudella ja ilmassa on melkein pakko kokeilla ainakin muutama temppu. Silmukka, vaakakierre (siis tynnyri...), puolikas kuubalainen, pystykäännös ja monet tempun yritelmät onnistuvat ainakin tälläisen skaalapilotin mielestä juuri niin huonosti, kuin oikeallakin Cubilla. Jospa Ezmon tallissa odottavasta samanlaisestia Goldberg Anniversary Cubista tekisikin taitolentokelpoisen clipped wing-version ja alkaisi harjoitella niitä jotain oikeita taitolentotemppuja...tai sitten teen siitä sotaisan vihreän, jolloin on lupa väistellä hävittäjiä.

Timpan 1/3 Cub on todella iso, komea ja hidas. Koetin lentää omalla koneellani vastatuuleen niin hitaasti kuin kykenin, mutta silti menin aina Timpan Cubin ohitse. Lentojen loppuvaiheessa Cubin vaimennin irtosi ja Timppa taisi lopulta poistaa sen kokonaan. Mittailimme tämän jälkeen moottorin ottamia kierroksia. Tyhjäkäyntiä bensamoottori kävi paljon nätimmin ja maksimikierrokset nousivat 5000rpm -> 6200rpm ja sen kyllä huomasi koneen menossa! Skaalamaisen lennätelyn jälkeen Timppa kokeili, miten Cub nousee pystyyn taivaalle. Nousu oli hauskannäköistä Timpan vetäistessä sauvan taakse ja Cubin noustessa kannuspyörän varaan kivuten lähes pystysuoraan taivaalle... Siinä sitä saa ensi kesänä liidokit kyytiä :)

Iltapäivästä alkoi sekä jalkoja että käsiä paleltamaan ja lääkkeenottoaikakin lähestyi. Pakkasimme koneet autoihin ja totesimme jälleen yhden kylmän, mutta hyvän lennätyspäivän jäävän historiaan.

-------------------------------------------

 

 
31.1.2009

-16°C

0 m/s N

Aurinkoista

TT Cub 4x20min 

PAKKASTA LAKE VILLÄHTEELLÄ

Edelliskerran jälkeen pakkanen on kiristynyt lisää ja lunta saatu reippaanlaisesti lisää. Lauantaisiivouksen jälkeen suuntasin vaihteeksi kotijärvelle Villähteen Kukkaselle TT Cubin kanssa. Puuterilunta oli jäällä parikymmentä senttiä ja pakkanen nipisteli mukavasti, mutta tuulta ei ollut lainkaan. Ainoastaan hengityksen höyryn ja piipuista nousevan savun hidas kiertyminen kohti etelää kertoi ilman virtauksen suunnan. Tuulimittari tai antennin silkkinauha eivät noteeranneet tätä tuuleksi lainkaan. Poljin ja potkin lunta pois sen verran, että sain varikon pystytettyä jään päälle.

Kokosin TT Cubin ja harmittelin jälleen kerran streevojen hankalaa kiinnitystä suksien ollessa paikallaan. Streeva on siipeä kiinnitettäessä laitettava suksen takavaijerin päälle tai muuten ei streevaa saa millään keinoin nostettua suksen yläpuolelle kiinnityskohtaansa. Tämähän tuli mieleen tietenkin vasta siinä vaiheessa, kun siipi oli paikalleen ruuvattuna ja koetin laittaa streevaa kohdalleen...

Lämmittelin moottoria butaanipolttimella sylinterin päästä ja tämän jälkeen Saito käynnistyi nöyrästi. Kylmä fuili ja moottori yhdessä vaativat lämmityskäyttöä muutaman minuutin. Nostin välillä kierroksia ja laskin tyhjäkäynnille, jossa etähehku piti tulpan hehkumassa. Kun moottori otti täydet kierrokset nikottelematta, siirsin lennokin koskemattomalle lumelle. Tyyni keli salli nousut ja laskut haluttuun suuntaan. Puhtaalla ja koskemattomalla hangella oli hienoa rullailla!

Kiihdytin Cubia järven selälle päin puolella kaasulla ja vedin koneen ilmaan. Nousu onnistui mukavan skaalamaisesti ja hangelle jäi jonnekin katoavat suksen jäljet. Kiertelin järveä eri puolilta ja kokeilin entuudestaan tutut häiriökohdat ja totesin, että samoissa kohdissa edelleenkin tulee lyhyt ja melkoisen harmiton nykäys siivekkeisiin. Erikoista häiriöissä on, että ne esiintyvät vain tietyissä kohdissa järveä ja alemmissa korkeuksissa. Korkeammalla samassa paikassa ei häiriöistä ole tietoakaan.

Laskuun tulin selältä rantaa kohden ja vauhdin alkaessa hiljentyä annoin hieman vetoa, jolloin kannus upposi lumeen ja toimi hyvänä jarruna ennen rantapusikkoa. Tankkasin Cubin ja nousin uudelleen ilmaan. Nyt moottori hieman köhähteli nousussa ja kierroksen jälkeen sammui kokonaan. Liitelin Cubin niin lähelle kuin vauhti turvallisesti riitti ja laskeuduin hangelle. Hakureissuhan siitä tuli ja kiertelin vanhoja jälkiä etten sotkisi upeaa koskematonta hankea.

Avasin pääneulaa pari naksua ja käynnistin koneen. Moottori kävi sen verran kylmänä, että käynnistyksen jälkeen oli hetki annettava sen käydä puolella kaasulla ja nousussa lennettävä jonkin aikaa hieman isommalla kaasulla. Sen jälkeen moottori toimi ongelmitta koko kierrosalueellaan. Lennokin puolesta ei pakkanen haitannut paljoakaan enempää.

Lentelin yhteensä neljä tankillista autiolla järvellä. Onneksi ei ihmisiä ollut liikkeellä. Olisivat vielä pelästyneet varsin epämääräisen ja melkein pelottavan näköistä lennättäjää...

Jalkoja ja sormia alkoi varusteista huolimatta pikkuhiljaa palella, joten pakkasin koneen autoon ja ajelin kotiin. On todella upeaa lennellä "lähes arktisissa oloissa" luonnonjärvellä!

---------------------------------

 
16.2.2009

-12°C

1 m/s N

Aurinkoista

TT Cub 2x20min  

LENTONÄYTÖS PAJULAHDESSA

Sisälennätys poiki lennätysnäytöksen Iso-Kukkasen jäälle Pajulahden urheiluopiston edustalle. Pääkaupunkiseutulaisten talvilomaviikon avajaispäivän ohjelmaan toivottiin lennokkeja. Paikalla oli Miklu polttiskopterin, Ari liidokkien, Timppa ison bensa-Cubin ja minä TT Cubin kanssa. Lennättelimme vuorotellen koneitamme. Miklu veti hienoa esitystä kopterilla ja Ari kiertelin kumiritsan voimalla taivaalle saatetuilla liidokeilla pitkin rantoja. Timpalla oli hieman ongelmia polttoaineen syötön kanssa, mutta maassa ollessakin iso Cub keräsi kiinnostuneita kyselijöitä.

Lensin Cubilla kaksi tankillista ja yleisön viihdyttämiseksi tein muutaman "skaalamaisen" tempunkin Cubilla. Ei silmukkaa, pystykäännöstä ja kierteitä kummempaa, mutta yleisö tuntui niistä pitävän. Auringon laskiessa pakkasimme koneen kotimatkaa varten ja yleisökin tuntui siirtyvän ruokailemaan. Tälläisen lennätysreissun voisi tehdä toistekin.

Iltasella poikkesin tutustumaan Lahteen avatun Kärkkäisen tavaratalon lennokkiosastoon. Mukavasti mielenkiintoisia rekkuleita. Hintatasoa pitää hieman tutkailla, mutta nyt ainakin saa balsaa, hiilikuitua, työntötankoja ja muita vermeitä noutaen jos tiukka paikka tulee.

-----------------------------

 

   
18.2.2009

-10°C

0-5 m/s W/N

Aurinkoista

TT Cub 5x20min  

AURINKOISELLA WILLKUKKASELLA

Töiden jälkeen (kaksi oppituntia aamulla) suuntasin rentoutumaan TT Cubin kanssa Villähteen Kukkaselle. Seuraavana päivänä on opetuslupaa varten kirjallinen koe ja auton muutoskatsastus, joten jotain muuta ajateltavaa oli pakko päivälle saada. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja pikkupakkanen tuulen kanssa nipisteli mukavasti poskia. Pystytin varikon neljän järvessä seisovan puutolpan tuntumaan, joten niitä ei tarvinnut nousuissa ja laskuissa varoa. Jäällä ei ollut oikeastaan ketään. Pari kävelijää koiran kanssa kierteli rantoja pitkin.

Tankkasin ensimmäistä kertaa kotitekoista Nikpower-fuilia nitrolla (10% nitro, 18% Klotz). Avasin tyhjäkäyntineulaa 1/8 kierroksen ja pääneulaa pari naksua. Annoin taas hieman lämpöä butaanipolttimella ja Saito starttasi ensimmäisellä yrittämällä käymään. Moottori lämpeni hetken ja nostin koneen varikolta hangelle. Nousussa Saito muutaman kerran köhähteli, mutta kone nousi kuitenkin ongelmitta taivaalle. Hetken lentelyn jälkeen moottori oli lämmennyt ja alkoi käydä paremmin. Kiertelin rantoja, lensin silmukoita, puolikkaita kuubalaisia, kierteitä ym. Cubimaisia temppuja. Tuuli on hieman puuskainen. Välillä ei tuullut lainkaan ja seuraavassa hetkessä tuulimittari näytti 5m/s lukemia. Muutaman kerran tuuli keikutti pientä konetta kunnolla, mutta enimmäkseen Cub oli melko tietämätön tuulesta ja sen voimakkuudesta.

Tuuli myös hieman pyöri ja välillä nousut ja laskut joutui tekemään kohtuulliseen sivutuuleen. Rullatessa tuuli painoi konetta suksineen sivuun ja sivaria sai käyttää runsaasti. Laskut oli tehtävä varsin lyhyellä finaalilla. Kaarroin puidenlatvojen korkeudella lahdenpohjukkaan ja sieltä tiukalla kaarroksella kohti tuulta. Tyhjäkäynnillä Cubin vauhti hidastui nopeasti vastatuuleen kääntymisen jälkeen ja kone liukui hangella vai kymmenisen metriä.

Loppua kohden Saiton käynti vain parani kun avasin pääneulaa vielä hieman lisää. Viidennen tankin jälkeen alkoi varpaita palelemaan ja rullasin Saiton hankea pitkin auton luokse. Kävelin koneen perässä ja kannoin toisessa kädessä pakkia kun toisella ohjasin kaasua ja sivaria. Sainpa kerralla koko kaluston autolle saakka.

Johtuuko omasekoitteisesta fuilista vai mistä, mutta koneen kyljet olivat pahemmin roiskeissa kuin aiemmin kaupallisilla polttoaineilla. Ei se varsinaisesti haittaa niin kauan, kun rättejä löytyy verstaalta. Roiskeet voi pyyhkiä pois vaikka jokaisen lennon jälkeen.

-----------------------------------------------------------

 

 
25.2.2009

-0°C

0-4 m/s W

Aurinkoista

TT Cub 4x15min   

HIIHTOLOMALLA WILLKUKKASELLA

Hiihtoloman kunniaksi teimme poikien kanssa nuotion kotimetsään ja paistelimme makkaraa. Poikien lähtiessä laskemaan mäkeä suuntasin iltapäivän tunteina Willkukkaselle TT Cubin kanssa. Tuuli kävi nousujen kannalta hieman hankalasti rannan  suunnasta, mutta laskuissa suunta oli oikein mainio. Tuuli pyörteili ja heitteli konetta melkoisesti, mutta neljä tankillista sain lennettyä ongelmitta. Kaasua joutui käyttämään enemmän kuin tavallisesti (tuulen vuoksi) joten jätin lentoajoista 5min käyttämättä turvallisuuden vuoksi. Jäällä oli jonkin verran kulkijoita ja muutama pysähtyi tarinoimaan ja seuraamaan lennättelyä.

Varikon pystytin viimekertaiseen paikkaan edesmenneen laiturin tolppien viereen. Lumi oli kosteampaa kuin aiemmin ja sukset imivät kiinni, joten kaasua sai käyttää nousussa reippaanlaisesti. Saitossa on todella komea ääni eikä kukaan ohikulkijoista valittanut metelistä.

Järvellä on mukava lennellä. Tästä on nautittava niin kauan kuin sää sallii.

-----------------------------

 

 
26.3.2009

-1°C

0-5 m/s W

Aurinkoista

TT Cub 3x15min 

TOIPILAANA WILLKUKKASELLA

Vatsataudin jälkeen toipilaana ollessani päätin kerätä voimia käymällä kevyellä lennätyksellä Villähteen Kukkasella ennen auringonlaskua. Mukaan nappasin ainoan suksilla olevan koneen TT Cubin. Jäällä oli puhdasta uutta lunta viitisen senttiä kantavan hangen päällä. Voimia säästääkseni otin mukaan pulkan, jolla hinailin pakkia ja konetta keskemmälle järveä. Yhdistelmä oli tosin hieman kiikkerä ja syvempiä jalanjälkiä ylitettäessä oli koko komeus vaarassa kaatua.

Saiton säädöt olivat taas hieman hakusessa ja hetken aikaa hienosäädin sekä tyhjäkäynti- että pääneulaa ennen kuin kone kävi kunnolla ja otti tasaisesti kierroksia. Ensimmäisen lennon nousu päättyi kuitenkin moottorin sammumiseen sadan metrin päähän varikosta. Noutokeikan jälkeen säätelin koneen huolellisemmin kohdalleen ja käynti alkoi olla normaalia.

Ilmassa oli kuoppia enemmän ja vähemmän. Ilmeisesti nämä olivat niitä vaparimiesten "mikrokuplia", koska kone keikahteli hyvinkin äkäisesti siiveltä toiselle. Tuuli puhalsi rannasta päin ja nousut oli tehtävä sivutuuleen. Mitään erityisen rentoa ei lennättäminen ollut vaan koko ajan joutui koneen asentoa korjailemaan. Kaasua oli käytettävä normaalia enemmän ja toisella lennolla ajoin tankin kuiviin - moottori sammui pitkän finaalin aikana ja taas oli edessä noutoreissu parin sadan metrin päähän...

Kolmas lento sujui ongelmitta. Laskuun tulin hieman aiottua aikaisemmin jäälle pyrkivän koiravaljakon vuoksi. Tuli kohtuullisen hyvällä nopeudella vastatuuleen ja tuulen yhtäkkiä loppuessa vauhtia olikin varsin paljon. Onneksi ohjaus toimi ja sain käännettyä koneen ennen rannan poikkilaituria.

Mukava keväinen lennätysreissu.

---------------------------

 

 
27.3.2009

-1°C

1-2 m/s S

Aurinkoista

TT Cub 4x15min

 

KUPPILATIIMAA WILLKUKKASELLA

Keli oli vielä hienompi kuin eilen ja suuntasin töiden jälkeen Kukkaselle TT Cubin kanssa. Jäällä oli muutama pilkkijä ja koiran ulkoiluttajia, mutta kaikki liikkuivat lahden toisella puolella. Kantavan hangen päällä oli edelleen viitisen senttiä kevyttä pakkaslunta.

Tällä kertaa kokosin Cubin auton luona ja kannoin sen eiliselle varikkopaikalle. Samalla hinasin pakin pulkassa ja latuja seuraillen yhdistelmä saapui kertaakaan kaatumatta perille. Saito käynnistyi hyvin ja pienen lämmityskäytön jälkeen pääsin ilmaan. Moottori savutti jonkin verran normaalia enemmän ja maksimikierrokset tuntuivat löytyvän hieman ennen täyttä kaasua, kun taas täydellä kaasulla kierrokset laskivat. Otin koneen alas ja säädin pääneulaa puolisen kierrosta laihemmalle. Nyt maksimikierrokset siirtyivät täydelle kaasulle ja savuttaminen väheni normaaliksi.

Lentelin ensimmäisen tankillisen kierrellen rantoja ja harjoitellen täyttä kuubalaista. Huomasin syrjäsilmällä jonkun saapuvan autolla rantaan ja lähtevän järvelle. Puolituttu palomies oli kuvailemassa luontoa ja pyysi saada harjoitella uuden kameran toimintoja lentävään kohteeseen. Lentelin edestakaisin eri korkeuksilla toiveiden mukaan tankillisen ja kamera räpsyi kuten Maran kanssa parhaina päivinä. Mukavaa välillä lentää jollain tapaa tehtäväluonteisesti. Saanpa tännekin pitkästä aikaa kuvan lentävästä koneesta.

Toisen ja kolmannen tankillisen välissä valokuvaaja poistui ja tilalle saapui eilinen koiravaljakko. Nyt nuorehko pariskunta lähti kumpikin oman koiransa perässä järvelle. Odottelin heidän siirtymistään saaren taakse ennen koneen starttaamista. Hyvin mahduttiin samalle järven lahdelle. Jossain päin Suomea on kuulemma eripuraa jään käyttäjien kesken....?

Kolmannella tankillisella lentelin hitaita ja matalia kaarroksia muutaman metrin korkeudessa. Välillä annoin koneen vajota tyhjäkäynnillä aivan lumen tuntumaan ja keräsin taas kaasua lisäten korkeutta. Tyhjäkäynti oli ilmeisesti hieman liian pienellä, sillä yllättäen moottori sammui parin metrin korkeudessa ja tein onnistuneen pakkolaskun lumelle - vain 200m päähän varikosta! Noudin koneen kierrellen vanhoja jalanjälkiä, joten matkaa tuli vielä hieman lisää. Koska tankissa oli vielä fuilia runsaasti, säädin tyhjäkäyntiä hieman isommalle ja vein koneen taivaalle. Saaren suunnasta lähestyi hiihtäjä vauhdikkaasti luistellen ja kohta vanhempi mies pysähtyi viereeni ihastelemaan koneen lentoa. Hetken kuluttua paikalle hiihti vielä keski-ikäinen pariskunta ja yleisön seuratessa toin konetta laskuun. Siitäpä alkoi sitten odottamaton kuppilatiiman kerääminen oikein tosissaan! Juttuseuraksi osoittautui entinen lentomekaanikko, joka oli aikanaan lentänyt Cubin tapaisilla koneilla vuosikausia sekä muutamia vuosia sitten eläkkeelle siirtynyt Finnairin lentokapteeni vaimoineen. Tarinoita koneista, lentäjistä, sattumuksista, yhteisistä tuttavista ja kaikesta mahdollisesta ehdittiin käydä läpi enemmän kuin tuossa ajassa on mahdollista. Huomasimme jossain vaiheessa olevamme kaikki Lahden Ilmasillan jäseniä eli melkein tuttuja vanhastaan! Harvinaista herkkua saada tuollaisia "vieraita" korpikentälle!!!

Lopulta yleisö pyysi saada nähdä koneen nousun ja lentoa. Tankkasin Cubin, tein normitarkistukset ja nousin ilmaan. Nousu onnistui oppikirjamaisen hienosti ja Cub lensi kuin unelma. Tein muutaman perussilmukan ja yleisö oli ihastuksissaan. Ajattelin vielä näyttää jotain muutakin, mutta koneen lento muuttui äkkiä hitaaksi ja hieman epävakaaksi. Kaasua sai käyttää normaalia enemmän vaakalentoon, joten epäilin jotain olevan vialla ja lensin lähemmäs. Oikeanpuoleinen suksi törrötti pystyssä jarruttaen menoa! Toisella kierroksella tutkailimme, onko suksen etu- vai takapää ylhäällä. Onneksi oli etupää, sillä suksen takavaijeri oli pettänyt ja jousi veti suksen pystyyn. Jos tilanne olisi ollut toisin päin, laskeutumisesta olisi saattanut tulla todella mielenkiintoinen ja korjaamoa työllistävä kokemus. Nyt olin melko varma, että suksi ei käänny alle vaan koneen saa tuotua alas ehjänä ja lähes normaalilla tavalla loivalla lähestymisellä. Yleisöä tilanne jännitti ja kieltämättä arvovaltainen yleisö lisäsi omaakin jännitystä. Lasku onnistui kuitenkin erinomaisesti ja rullasin koneen varikolle. Vaijeri oli irronnut kiinnityslenkistään. Normaalisti vian olisi voinut korjata kentällä parissa minuutissa, mutta aika oli rientänyt ja ruokakello kilahteli mielessä. Oli kotiinlähdön aika. Konetta purkaessani tuli koiravaljakkomies vielä juttelemaan ja kertoili joskus omistaneensa polttiskopterin, joka ei kuitenkaan koskaan lentänyt.

Harvoin yhdellä järvikeikalla saa näin paljon asiasta kiinnostunutta yleisöä. Vaikka lentotiima jäikin järvellä olleeseen aikaan nähden vähäiseksi, ei yhtään harmittanut. Tulihan arvokasta kuppilatiimaa ja uusia tuttavuuksia!

------------------------------

 

 
8.4.2009

-1°C

0-2 m/s E

Pilvistä

Zoom 4U 2x7min  

ZOOM 4U ENSILENNOLLA

Aamulla työmatkalla poikkesin Willähteen urheilukentälle uuden Zoom 4U:n kanssa. Otin mukaan varapotkureita ja molemmat 300mAh akut. Kenttä oli pakkaslumen peitossa ja hanki melkein kantoi. Heitin Zoomin kädestä ilmaan ja sehän lensi! Muutama naksu kaikkia trimmejä sai koneen pysymään vaakalennossa ainakin hetken. Pienikin tuulenvire kiepautti konetta jonnekin suuntaan ja hetkeäkään se ei pysynyt vakaana. Tehoa oli riittävästi lähes rajattomaan pystynousuun, mutta konetta oli koko ohjattava tai se päätti kääntyä takaisin kohden maata. Ohjainpinnoissa oli 50% dualratea enkä edes uskaltanut vielä kokeilla, miten se kieppuu täysillä liikeradoilla.

Ensimmäisessä laskussa toinen laskuteline napsahti poikki ja repäisin toisenkin irti. Koneen lento-ominaisuudet paranivat laskutelineiden poiston jälkeen. Akkujen vaihdon yhteydessä lisäsin 50% expoa ja lennettävyys parani jälleen. Yhdellä akullisella lentää tehokkaasti 6 minuuttia ja sen jälkeen on pari minuuttia vielä "jäähdyttelyaikaa".

Mielenkiintoinen kone lennättää ja varsinkin nyt rospuuttoaikana löytyy kenttiä helposti, kunhan sopiva muutaman neliön laskeutumispaikka on valmiiksi katsottuna. Tällä on hyvä harjoitella lennättämistä, jos sen vaikka joskus oppisi jollain tavalla...

-----------------------------

 

 
12.4.2009

-0°C

0-1 m/s E

Pilvistä

Zoom 4U   2x7min

Beaver CHF 3x12min  

 

 

UUSIA LENTOPAIKKOJA VALTAAMASSA

Varhain Pääsiäisaamuna pakkasin autoon Zoomin, Alu-Beaverin ja Spirit of StLouisin ja suuntasin kohti uusia lentopaikkoja. Naapurustoon pian avattavan RobinHoodin asfaltoitu parkkipaikka kiehtoi lentopaikkana ja suuntasin ensiksi sinne.

Parkkeerasin parkkialueen itälaitaan, jolloin lentoalueeksi jäi koko parkkipaikka ja etelänpuolella oleva toistaiseksi rakentamaton hiekkakenttä. Heitin Zoomin ilmaan ja kiertelin sillä parkkialuetta. Valotolpat, lipputangot, opasteet ja liikennemerkit antoivat oman jännityksensä lennättelyyn, kun jokaisella korkeudella oli jotain varottavaa. Zoomin lennättely on edelleen lähinnä trimmailua ja ohjattavuuden virittelyä sekä koneeseen tutustumista. Zoom on sen verran kiikkerä ja ketterä, että sitä on seurattava koko ajan tai se alkaa elää omaa elämäänsä.

Zoomin jälkeen laitoin Alu-Beaveriin paljon lennetyn Etecin 3s 1700mAh akkupakan ja rullailin asfaltilla. Kannuspyörä vaati jonkin verran säätämistä, jotta koneen sai rullaamaan suoraan. Nostin koneen ilmaan parkkialueen eteläisestä sisääntuloaukosta ja lensihän Beaver, mutta kovin vaikean ja raskaan oloisesti. Toin koneen alas ja totesin täydellä kaasulla vetoa kokeillessani, että alkavat vanhat Etecit olla tiensä päässä. Vaihdoin tilalle alunperin Spiritiin hankkimani Dualskyn 3s 850mAh lipoakun ja nyt alkoi potkuri kiertää kunnolla. Nousin samasta kohdasta ilmaan ja lentelin parkkialueen yläpuolella trimmaillen konetta. Akun painon puolittuminen muutti trimmiä aika tavalla ja kun käytössä on kolme eri lentotilaa oli trimmaamisessa hieman enemmän tekemistä. Kevyemmällä akulla Beaver on selvästi hitaampi ja rauhallisempi lennettävä kuin aiemmin, mutta myös paljon herkempi tuulelle. Laskuun voi tulla laipat alhaalla todella hitaasti, mutta samalla on tarkkaan varottava, ettei kone vauhdin laskiessa alle sakkausnopeuden putoa suoraan alas.

Parkkipaikalla oli tarkoitus kokeilla pitkästä aikaa myös Spirit of StLouisia, mutta en uskaltanut sitä laittaa tolppien sekaan lentämään.

Pakkasin koneet autoon ja ajoin Orimattilan tien varressa olevalle tyhjälle teollisuustontille. Paikka on tutumpi liidokkimiesten rinnelennätyspaikkana ja onpa siellä eräs varjoliitäjäkin siipeään kokeillut. Aluksi lennätin jälleen Zoomia akullisen ja trimmailin sen lentoa. Sain sen lopulta lentämään kohtuullisen suoraan asetetun asennon säilyttäen, mutta ilmeisesti Hobbykingin halpisservot eivät palauta molemmista suunnista samaan kohtaan, koska varsinkin korkkari jää välillä aavistuksen joko vedolle tai työnnölle. Kerran lensin tyhmästi suoraan ylitseni ja vaaleapohjainen Zoom katosi harmaaseen taivaaseen ja hukkasin sen asennon. Muutaman hurjan näköisen pyörähdyksen jälkeen sain koneen suunnan selville ja hallintaan eikä EPP:n kestävyyttä kivikossa tarvinnut vieläkään testata.

Beaverilla lentelin edelleen sivaria ja siivekkeitä trimmaillen, koska kone pyrki lentämään hieman kylki edellä. Kun löysin oikeat asetukset, siirsin ne radion liikeradan nollakohdan säätöihin jotta trimmialue jää kokonaisuudessaan käytettäväksi. Lopulta Beaver lensi suoraan ja kauniisti. Kevyt kone pysyy ilmassa alle puolen kaasun.

Tuollaisessa louhoksen tapaisessa paikassa on upea lentää. Korkeat maavallit kaukana alueen reunoilla luovat horisonttia ja muutoin epämääräisen tasaista kenttää on riittävästi joka suuntaan. Polttiksellakin voisi tuolla lennellä, kun lähellä ei ole pahemmin asutustakaan. Maasto on kauttaaltaan kohtuullisen kivikkoista ja epätasaista, joten nousu- ja laskualueet oli etsittävä huolella. Onneksi Beaverin saa osumaan pienellekin alueelle hitaan laskunopeuden ansiosta. Eräässä laskussa toinen rengas irtosi ja olin jo valmis pakkaamaan koneen autoon kun tajusin, että rengas ja akseli ovat vain painamalla laskutelinelangan päällä. Painoin renkaan paikalleen ja lento jatkui.

Viimeisellä akulla oli kellossa aikaa viitisen minuuttia jäljellä kun kone alkoi tuntua tehottomalta. Toin Beaverin laskuun ja maassa se ei enää jaksanut kunnolla rullata. Kotona tutkin akkujen tasapainon ja tässä Dualskyssä kaksi kennoa näyttivät 3.75V ja yksi 2.58V. Jotain on selvästi vialla ja akku on tarkistettava huolella. Kahdella muulla akulla päästiin mukavaan 12 minuutin lentoaikaan.

Mukavia lentopaikkoja molemmat. Robin Hood on lähellä ja sopiva sunnuntaiaamun lennätyksiin kaupan ollessa kiinni. Teollisuuden lama ehkä siirtää Orimattilantien alueen rakentamista, joten siellä voisi käydä useamminkin. Vaikka Piperin kanssa.

-------------------------------------------------

 

 
13.4.2009

+2°C

1-2 m/s E

Pilvistä

Zoom 4U   2x5min

Beaver CHF 3x10min   

SÄHKÖÄ SORAMONTULLA

Pääsiäisiltana suuntasin Orimattilantien varren "soramontulle" vai mikä tuo tyhjä teollisuustontti lienee. Mukaan otin jälleen Zoomin ja Beaverin. Perille päästyäni totesin montulla olevan kaksi autoa ja mielessä kävi ajatus lentokeikan pieleen menosta joidenkin koirankouluttajien vuoksi... kunnes tunnistin Koikkiksen ja Jonin, jotka olivat yllättäen löytäneet saman lentopaikan meidän kaikkien lähettyviltä. Koikkiksella oli mukana uutukainen EPP-rakenteinen MX-2, joka kärsi hieman laskutelineongelmista ja Jonilla armeijan hankintana tullut Cessna, jonka potkuri joutui kivikkoisessa maastossa liian koville. Ilmassa molemmat koneet käyttäytyivät todella hienosti!

Lentelin akullisen Zoomilla ja päätin mahdollisimman pian maalata sen uudelleen ainakin alapuolelta. Kone katoaa harmaalle taivaalle tehokkaasti ja pienelläkin tuulella käytös on sen verran vauhdikasta, että kadottaminen on enemmän kuin mahdollista. Onneksi Jonilla hermo piti Zoomin koukatessa hieman turhan läheltä....Laskussa sivarin horni otti kiveen ja irtosi peräsinlapusta.

Beaver lensi tuulesta huolimatta upeasti. Hieman pelottaa temppujen tekeminen tuolla koneella, vaikkakin silmukka ja kierteet taipuvat vähintään yhtä helposti kuin isommalla Piperilla. Lyhensin lentoaikoja 10min tuntumaan kun ensimmäiseen laskuun tultua akku oli niin tyhjä, ettei konetta saanut enää rullattua maassa. Eilen vialliseksi epäilemäni akku tuntuu toipuneen tasauslatauksen jälkeen ja lennätti Beaveria ihan mallikkaasti.

Liimailin Zoomin irronneen sivarihornin Koikkikselta lainaamallani Cyanolla ja sain lennettyä toisenkin akullisen. Laskussa taas potkuri vuorostaan osui kiveen ja potkurinsäästäjälle tuli töitä. Kuminauha lensi matkoihinsa, mutta potkuri säilyi ehjänä. Toimiva ratkaisu.

Ulla reippaili kotoa montulle ja ajelimme yhdessä kotiin. Hyvä tapa rajoittaa lentoaikaa ja saada vaimo lenkille!

------------------------------

 
14.4.2009

+5°C

0-1 m/s S

Pilvistä

Zoom 4U   2x5min

Beaver CHF 2x10min    

JÄLLEEN MONTULLA

Kolmas päivä peräkkäin uudella "montulla" Orimattilan tien varressa. Keskelle päivää osui sopiva parin tunnin tyhjä hetki ja suuntasin katsomaan, onko tuolla keskentekoisella työmaalla mitään elämää arkena. Ei ollut muita kuin minä ja Mikko, joka poikkesi ruokatunnillaan katsomaan paikkaa ja pääsi ottamaan Zoomista tyypit.

Beaver lensi lähes tyynessä säässä upeasti. Pidän todella paljon tuosta koneesta. Se on sen verran iso sähkökoneeksi, että lennossa on jotain polttismaista, mutta kuitenkin sen verran pieni, että sen voi nakata konttiin pahemmin sovittelematta. Beaverista voisi tehdä kevennetyn version valkoisesta depronista ilman alumiiniteippauksia ja jollain kevyellä Turnigyn moottorilla. Sain lennettyä Beaverilla kaksi akullista kolmannen ollessa tasauslatauksessa.

Zoomin alapuolen maalasin aamupäivällä puna-keltaiseksi ja nyt näkyvyys olikin paljon parempi. Alapuolelta koneen erotti kauempaakin ja nyt oli yläpuoli se, joka tahtoi kadota pilven harmauteen. Ehkä maalaan vielä yläpuoltakin, vaikka se sotkeekin Hackerin hienot maalaukset.

 

Kokeilin Zoomia täysillä liikeradoilla ja siitä tulee aivan mahdottoman ärhäkkä. Toisaalta on hyvä tietää, että koneessa riittää haastetta ja sillä uskaltaa kokeilla rajoja. Sain kerran koneen matalalla ollessa kaputoitua sen sepelikasaan ainoana vauroina taittunut potkuri. Vaihdoin uuden potkurin ja muita vaurioita ei koneeseen tullutkaan.

Kokeilimme Mikon kanssa miten Zoom mahtuisi Pajulahden hallin kokoiseen tilaan. Jos vaan hallissa pituus riittää niin leveyden puolesta kone kääntyilee oikein näppärästi. Pitänee mennä seuraavalla kerralla Zoomin kanssa kokeilemaan.

Akkuja vaan on saatava lisää...

--------------------------------

 

 
16.4.2009

-2°C

0-1 m/s N

Aurinkoista

Zoom 4U   2x5min

Beaver CHF 3x10min     

AAMULENNOLLA

Työmatkalla poikkesin "montulla" Zoomin ja Beaverin kanssa. Säädin Zoomin ohjainpintoihin expoa reilusti, jotta sillä voi lentää täysillä liikeradoilla. Samalla harjoittelin koneen lennättämistä matalalla alle kahden metrin ja pienellä alueella sisälennätystä ajatellen. Zoom taipuu mainiosti ulkosalla tuollaiselle 6x4m alueelle, kun sivuperäsimessä on riittävästi liikerataa ja käännöksen tekee hieman pystykäännösmäisesti koukaten. Expon ansiosta kone on suhteellisen rauhallinen liikkeissään pienillä ohjainliikkeillä, mutta tikku laidassa kierre pyörii kuin porakoneessa! Toisen akullisen loppuvaiheessa uskalsin jälleen harjoitella minulle vaikeinta temppua - selkälentoa. Mikä siinä lienee, mutta se tahtoo aina mennä jonnekin minne ei pitäisi. Leijuttamisesta ei kannata vielä edes haaveilla...

Beaveriin säätelin myös expoa ja siivekkeisiin differentiaalia. Vaikutus oli sama kuin aikanaan Piper Cubissa - jalkaa tarvii käännöksissä hieman vähemmän ja lento on sulavampaa. Kokeilin muutamaa temppua, mutta Beaver ei taivu kuin kauniiseen silmukkaan. Vaakakierteet ja kuubalaiset eivät tällä koneella onnistu. Ylväs ja rauhallinen kaartelu on tälle koneelle omiaan. Muutaman kierroksen lensin maavallien rinteellä kulkevan tien päällä matalalla. Tilanteesta olisi saanut upeita kuvia korkeiden maavallien jäädessä vuoristomaisesti taustalle.

Seuraavalla sisävuorolla pitää Zoomia kokeilla pienessä tilassa. Ennen sitä saatan kokeilla omalla pihamaalla, miten Zoom eroaa Nikkestä ketteryydessä.

------------------------------------

 

 
19.4.2009

+20°C

0 m/s N

Valoisaa

Zoom 4U

 

SISÄLENNÄTYSTÄ PAJULAHDESSA

Pääsin ensimmäistä kertaa mukaan kerhon sisälennätysvuorolle Pajulahden maapohjahalliin. Paikalla oli lähes parikymmentä kerholaista ja ilmassa koneita parhaimmillaan puolen tusinaa samaan aikaan. Törmäyksiltä ei voinut välttyä ja liimaustauot antoivat tilaa muille koneille.

Zoom lensi heti alkuun hitaasti ja vakaasti isossa hallissa. Lensin ensimmäisen akullisen ilman suurempia vaurioita ja lentoaikaa tuli peräti 9 minuuttia. Mukana oli Swallow lataamassa akkuja ja teholähteenä pakissa lymyilevä lyijyhyytelöakku. Käytetty akku lennon jälkeen lataukseen ja uudella ilmaan. Ensimmäisen lennon jälkeen alkoi sitten tapahtua. En muista, missä järjestyksessä, mutta ainakin Timpan ja Koikkiksen kanssa kolaroin muutamaan kertaan. Zoomin EPP kesti kaiken muun hyvin, mutta nokalleen putoaminen mursi rakenteita välillä pahasti.  Lattia on tartania ja se repii EPP:tä tehokkaasti ilman laskutelineitä olevilla koneilla. Balsaa, EPP:tä, cyanoa ja kikkeriä tarvittiin vähän väliä ja vaikka EPP:n sai nopeasti kursittua kokoon niin loppuiltaa kohden keula oli liimattu niin monesta palasesta, että viimein törmäys Koikkiksen kanssa sai jäädä korjaamatta. Tein illalla EPP:stä kokonaan uuden keulapalan Zoomiin ja nyt koneen pitäisi olla taas lentokuntoinen kunhan pääsen lentämään trimmilennon. Hallissa huomasi, että jokaisen korjauksen jälkeen vetokulma hieman muuttui ja koneen lento-ominaisuudet sen myötä. Mikko trimmaili BlingBlingia ja valasmaisesta ulkomuodosta huolimatta kone lensi ketterästi.

 

Illan aikana näin monia upeita lentoesityksi. Etenkin kopterimiehillä tuntuu olevan myös 3D-lentäminen hanskassa. Juho, Koikkis ja muut kopterikuskit pyörittivät upeasti koneitaan miten päin vaan. Lauri joukon kuopuksena näytti mallia, miten konetta kieputetaan ja samaan aikaan ei halunnut laittaa omaa silppuria ilmaan. Laurilla on sen verran hienosti tehtyjä koneita, että olisi sääli ajaa sellainen palasiksi. Jukan SlowStick päästeli moottoristaan pienoisjunamaisia ulvahduksia ja Jannen ylitehoinen PicoStick kiihdytteli siivet lepattaen.

Varustautumisessa kävi vahinko, sillä varapotkurit ja potkurinsäästäjän kuminauhat jäivät tietenkin verstaan pöydälle. Lainasin Koikkikselta muutamia kuminauhoja ja Mikolta löysin viimein potkurin kun oma alkoi olla liian moneen kertaan oiottu. Kehittävää ja hauskaa puuhaa. Jospa ensi kerraksi saisi toisenkin Zoomin tehtyä mukaan.

Ja vielä kun oppisi lennättämään....

--------------------------

 
23.4.2009

+4°C

1-3 m/s SW

Aurinkoista

Zoom 4U   2x5min

Beaver CHF 3x10min     

 

STOL-LENTOA JA NOUSUHARJOITUSTA

Työmatkalla poikkesin Orimattilantien montulla harjoittelemassa Zoomilla pystynousua. Ajattelin, että sitä kautta voisin jotenkin päästä leijutuksen saloihin sisälle. Painopistettä pitäisi varmaan siirtää johonkin suuntaan, koska Zoom kaatuu helposti joko kyljelleen tai selälleen enkä vielä osaa oikeilla ohjaimilla pitää konetta pystyssä. Lentelin selkälentoa ja koetin saada koneen nousemaan mahdollisimman suoraan ja mahdollisimman korkealle. Pari akullista hieman puuskaisessa tuulessa tahkosin ja joitain onnistumisen kokemuksiakin kertyi - kone pysyi paikallaan pystyssä sekunnin tai pari :)

Beaverilla lensin ensimmäisen akullisen aluetta kaarrellen ja rinteitä seuraillen. Tuuli keikutteli kevyttä konetta melkoisesti ja kaasua sai käyttää hieman normaalia enemmän. Lähettimen piipatessa toin Beaveria laskuun kun akusta loppui puhti karkealla sepelillä päällystetyn tien toisella puolella. Sain koneen keinoteltua sepelin päälle ja tein melkein onnistuneen pakkolaskun tielle. Kone kippasi renkaisiin nähden karkeassa kivikossa nokalleen mutta vaurioita ei onneksi tullut. Toisella akullisella harjoittelin laippojen kanssa mahdollisimman lyhyitä mutta kuitenkin skaalamaisia nousuja ja laskuja. Toisella nousulla Beaverista karkasi vasen pyörä ja kone kippasi nokalleen hiekalle.

Oikaisin vääntyneen akselin ja liimasin pyörän akselina toimivan hiilikuituputken cyanolla laskutelinelangan päälle. Loppuajan pyörä pysyikin paikallaan ja taaskaan ei Beaver vaurioitunut, joten harjoitus saattoi jatkua. Laipat nousuasennossa vasta- tai sivutuuleen taivaalle, kierros tai pari ilmassa ja laskuun laipat laskuasennossa.

Kolmannella akullisella tein laskut mahdollisimman lyhyellä finaalilla jyrkässä laskukulmassa. Toin Beaverin korkealla tien päälle ja siitä laipat alhaalla ja moottori tyhjäkäynnillä kohti laskeutumispaikkaa hieman F3J-tyyliin syöksyttäen noin 45 asteen kulmassa. Puolessa metrissä tein loppuvedon ja muutaman kerran sain Beaverin pehmeästi maahan ja pysähtymään alle kahden metrin. Tosin kohtuullinen vastatuuli auttoi jarrutuksessa melkoisesti.

Akut laitoin kokeeksi latautumaan koulun laboratoriovirtalähteen perään, ja hyvin latautuivat. Säädin oikosulkuvirraksi 300mA ja tyhjäkäyntijännitteeksi 8.4V. Toimi kuten kunnon laturin pitääkin.

-----------------------------

 
28.4.2009

+20°C

3-7 m/s S-SE

Aurinkoista

TT Cub 1x20min

BH Cub 1x15min

CG Cub 5x15min      

KESÄN AVAUS KUIVANNOLLA

Kuivanto on kuivunut ja aurinkoisena vapaapäivänä ajelin trimmailemaan kaikki kolme Cubia kesälentokuntoon. Matkalla ihastelin joutsenia ja haukkoja. Perillä oli ainoastaan kulotettuja peltoja ja isäntä-Matti traktorirallissa. Tuuli oli navakkaa ja kävi aluksi kohtisuoraan kiitorataan nähden, mutta kääntyi päivän mittaan kiitoradan suuntaiseksi. Hieman haasteellinen keli kolmelle keltaiselle Cubille.

Aloitin TT Cubilla, jonka Saiton säädin käymään kesäkelillä ja se vaati pääneulaa hieman laihemmalle. Ilmassa huomasin jälleen talvella tutuksi tulleen ilmiön, että korkeimmat kierrokset saavutettiin hieman ennen täyttä kaasua. Toin koneen laskuun ja säädin neulaa vielä puoli kierrosta laihemmalle, jolloin maksimikierrokset (10.200rpm) saavutettiin täydellä kaasulla. Lentelin TT Cubilla tankillisen ja kone on vakaa jopa sivutuulella.

Toiseksi pääsi taivaalle CG Cub, joka viime kesän lensi kellukkeilla. Lennokissa on vanhin Saito varustettuna Arin tekemällä vaimentimella ja ehkä siksi lennokki on hiljaisin ja muhkein ääneltään. Tämä Cub on lähes immuuni tuulelle ja ohjattavuus on kerrassaan erinomainen sekä maassa että ilmassa. Tehopainosuhde on selvästi kohdallaan, koska kone nousee laajaan silmukkaan suoraan vaakalennosta. Moottorin säädöt olivat heti kohdallaan ja jälleen kerran innostuin kokeilemaan kaikenlaista Cub-akrobatiaa.

Kolmantena laitoin taivaalle BH Cubin. Tässä koneessa ei ole oikein mitään Cub-maista vaan konetta on lennettävä melkein kuin hävittäjää. Tuntuu kuin hitaalla nopeudella peräsiipi sakkaisi ja perä vajoaa. Sivarin toiminta ei sekään ole täysin johdonmukaista ja lentämiseen on keskityttävä koko ajan. Kone on lisäksi varsin tuuliherkkä.

Kun kaikki koneet oli trimmattu, pidin lounastauon jonka vietin Mikon kanssa puhelimessa tarinoiden ja eväitä syöden. Tauon jälkeen isäntä-Matti poikkesi tarinoimaan, joten sopiva määrä kuppilatiimaakin kertyi. Koetin saada jalustalla seisovalla kameralla ja aikalaukaisulla kuvia nousevasta Cubista, mutta parhaimmillaankin kuva on epätarkka. Suurin osa meni ihan metsään - metsää siis näkyy mutta ei Cubia. Tuossa ehkä päivän paras otos.

Loppupäivän nautiskelin CG Cubin lennättelystä. Kone tuntuu olevan täysin tunteeton tuulelle kaikissa tilanteissa. Lisäksi se vaikuttaa taipuvan mihin tahansa cub-tyylin temppuihin (ja vähän muihinkin) ja ohjattavuus säilyy koko ajan. Nousuja tein mahdollisimman pienellä kaasulla ja lopulta lentoonlähdössä oli vauhtia sen verran, että kannus juuri pysyi pienellä työnnöllä irti maasta. Tästä tilanteesta hieman vetoa ja kone nousi hitaan arvokkaasti ilmaan. Vasta kaarrosta aloittaessa lisäsin kaasua. Laskuun tulin lyhyellä finaalilla ja jyrkässä kulmassa. Cub tuntuu oikenevan melkein mistä asennosta tahansa ongelmitta eikä sivutuulikaan häirinnyt ennen kuin kannus kosketti maata. Tuossa vaiheessa oli nopeasti korjattava koneen suuntaa tai se pyörähti tuulta kohden kentän reunalle.

Viimeistä tankillista lennettäessä olin laskeutunut ja käänsin konetta kun toisen pyörän vanteen kiinnitysruuvit pettivät, vanne halkesi ja rengas tippui koneen alle. Vauhtia oli vähän eikä vaurioita tullut. Kotona lukitsin ruuvit cyanolla etteivät renkaat putoile pahemmassa paikassa.

Kolmen hienon Cubin kanssa oli pakko päästä itsekin kuvaan. Vaikka tiimaa ei tullut tuntitolkulla, oli päivä oikein onnistunut. Toivottavasti tulevan kesän säät suosivat ja edessä on paljon aurinkoisia ja sopivan tuulisia päiviä!

--------------------------------

 

 
1.5.2009

+18°C

0-4 m/s N

Aurinkoista

CG Cub 3x15min

Zoom4U 3x5min

 

VAPPULENNÄTYSTÄ

Työväen juhlapäivän kauniina iltana ajelin Kuivannolle CG Cubin kanssa. Täysin tyhjällä kentällä lennättelin kolme tankillista harjoitellen läpilaskuja, selkälentoa, vaakakierteitä ja kaikkea mitä nyt mieleen juolahti kokeilla. Viimeisellä tankillisella innostuin harjoittelemaan nopeaa laskeutumista siten, että lensin kiitoradan poikki hieman alle 100m korkeudessa ja tiukasti kaartuvalla syöksyllä pudotin korkeuden kymmeneen metriin, josta tulin suoraan laskuun. Tällä keinoin saakin melko pienessä tilassa Cubin turvallisesti maahan. Tämä Cub on todella uskomattoman hyvä ja nöyrä lennettävä!

Kotiin päästyä Mara oli lähdössä Pajulahteen heittelemään frisbeegolfia ja tarvitsi opettajan mukaan autoon. Nappasin Zoomin ja juuri tulleet Rhinon 360mAh 2s lipoakut matkaan. Perillä huomasin, että lähetin oli CG:n jäljiltä Maran käyttämällä taajuudella 35.060MHz ja Zoom taas vakiotaajuudellani 35.080MHz. Tietenkään mukana ei ollut mitään ruuvimeisseliksi kelpaavaa, että lähettimen taajuuden olisi saanut vaihdettua. Kaivoin Zoomin syntikkavastaanottimen rungosta esille ja muutaman kokeilun jälkeen sain sen skannattua lähettimen taajuudelle. Lennättelin Zoomilla kolme akullista sillä aikaa, kun Mara kiersi rataa. Uudet Rhinon akut ovat kapeampia ja lyhyempiä kuin aiemmat Dualskyt, joten ne voi laittaa poikittain mutta aukkoa on siltä kohdalta hieman suurennettava tai runko on vaarassa revetä kahtia.

Zoom on hauska kone ja sillä uskaltaa kokeilla melkein mitä vaan. Tempun mennessä pieleen Zoomin saa pelastettua jos vaan akuissa tehoa riittää. Ehkä Zoomilla tehdyt harjoitukset ovat saaneet aikaan sen, että CG Cubilla tulee lennettyä melko lailla aiempaa rohkeammin.

------------------------------------

 
3.5.2009

+18°C

0 m/s

Valoisaa

Zoom4U 6x10min

 

SISÄLENNÄTYSTÄ

Kevään viimeinen sisälennätys omalta osaltani Pajulahden maapohjahallissa. Väkeä oli vähän ja parhaimmillaankin vain neljä konetta oli samaan aikaan ilmassa. Pahoilta kolareilta vältyttiin, vaikka välillä rytisteltiin seiniin, kattoon tai toisiin koneisiin. Zoomia ei tarvinnut pahemmin paikata ja viime kerran jälkeen tehty vaihtokeula vahvikkeineen kesti ne muutamat törmäykset pahemmin murtumatta. Potkurin jouduin kertaalleen vaihtamaan sen väännyttyä lukuisien "läpilaskujen" vuoksi - lensin niin matalalla, että potkuri ja välillä koneen pohja osui vauhdissa tartaniin. Kerran lensin kattoverkkoihin ja vapaan pudotuksen aikana antenni kietoutui potkuriin. Onneksi toin koneen moottori pysähtyneenä alas enkä antanut kaasua enempää. Olisi saattanut Coronan antenni lyhentyä dramaattisesti. Loppuillasta kieputtelin sen rungon ympärille ja siitä on tehtävä koneeseen pysyvä muutos.

Ihmeellisiä ovat nämä halvat kiinanpoikien akut. Aiemmin 300mAh Dualskyllä lensin 5-6min lentoja ja nyt näillä 360mAh Rhinoilla vaihtelevaa lentoa kertyi 12-13min. Muutin lähettimen kellon hälyttämään 10min kohdalla eikä vielä ollut hätää tuoda konetta alas. Viidellä akulla selvisi hienosti kolmen tunnin sessiosta kun Swallow lataili jatkuvasti yhtä akkua.

Puolivälissä iltaa hämmästelimme Timpan Discus 2CT-liidokkia sisälennokkina. Koikkis, Mikko ja Janne heittelivät konetta hallin päästä päähän Timpan ohjaillessa. Uskomaton liitokyky 400g painavalla Solipor-liidokilla! Tuollainen on onneksi  työn alla, joten kohtapuoliin pääsee ehkä kokeilemaan miten se lentää ulkona.

Loppuillasta alkoi meininki olla rajumpaa ja ajelin Zoomillakin nopeita pyrähdyksiä päästä päähän ja melkoista vauhtia kone menee vaakalentoa. Vielä kun muutaman kerran olisi tilaisuus kokeilla sisällä niin saattaisi jotain temppuakin uskaltaa vääntää. Nyt tyydyin lähinnä lentämään mahdollisimman läheltä seiniä ja lattiaa...

Ennen kotiinlähtöä kokeilin Mikon EPP BlingBling3:sta ja siinäpä rauhallinen ja hauska kone. Melkein onnistuin leijuttamaankin!

---------------------------------

 
12.5.2009

+14°C

7 m/s NW

Aurinkoista

Zoom4U 1x10min

Discus 2cT Rinne 2h

 

RINNELENNÄTYSTÄ DISCUSILLA

Aurinkoinen ja vapaa aamupäivä sekä lännen ja pohjoisen suunnasta puhaltava navakka tuuli olivat mainio yhdistelmä kokeilla Discus 2cT:llä sekä ensilentoa että ennen kokematonta rinnelennätystä. Pakkasin Zoomin ja Discusin autoon ja ajelin "montulle", jossa tapasin Timpan, Arin ja Mikon.

Odotellessa lentelin Zoomilla yhden akullisen testatakseni Hobbycitystä tilattua Coronan 4ch syntikkavastaria. Mikko ei ollut omaan vastaavaan lainkaan tyytyväinen, mutta saamani vastari oli aivan kelvollinen. Antenni kierrettynä Zoomin rungon ympäri sai konetta lennätellä pitkin plaanin reunoja ongelmitta. Tuulen puuskat toivat  tosin omat ongelmansa ja Zoomin moottori riitti juuri ja juuri pitämään koneen paikallaan vastatuulessa. Mikolla oli Reno mukana ja seurailimme yhden lennon tuolla mainiolla EPP-koneella - jopa nousu ja lasku onnistuivat maasta käsin kovasta tuulesta huolimatta.

Timpan ja Arin kanssa kiipesimme rinteen päälle ja nakkasimme liidokit tuuleen. En ole ennen kokeillut rinnelennätystä ja sain konkareilta lyhyen briiffauksen aiheeseen. Muutaman heiton jälkeen alkoi koko lajin hienous avautua ja olin myyty! Tämähän tuo uuden mahdollisuuden lennättelyyn silloin, kun tuuli nousee lukemiin, joissa muu kalusto pultataan maahan tai siirretään hangaariin turvaan. Etenkin kun koneena on lähes särkymätön ja helposti auton konttiin mahtuva liidokki!

Välillä lennot olivat lyhyitä pyrähdyksiä, mutta mahtui aamupäivään minuutteja kestäviä lentojakin. Discusin sivuperäsimen Solipor-sarana petti alkuunsa ja korjasin sen teipillä. Laskut olivat useimmiten sen verran rajuja, että kabiini lenteli pitkin rinnettä ja joskus akku ja vastari tekivät sille seuraa. Discus ei ollut muutamaa rupea lukuunottamatta näistä kärrinpyöristä moksiskaan! Myöskään muutamat törmäykset Timpan Discuksen kanssa ilmassa eivät saaneet aikaan näkyviä vaurioita koneisiin. Välillä kiipeilimme vallin jyrkillä reunamilla noutamassa koneita mitä ihmeellisimmistä paikoista tai jahtasimme irrallisia kabiineja ja kokonaisia koneita vallin päällä.

Nokkapainona ollut 15g pultti katosi jossain keikauksessa enkä huomannut sen puuttumista kunnes Timpan kanssa hämmästeltiin kummankin koneen huonoa etenemistä tuulessa ja runsasta korkkarin työntöä. Timppa teippasi kiven koneen pohjaan ja lento parani tuntuvasti. Kun sitten vilkaisin oman koneen keulaan ja huomasin pultin puuttumisen, teki Timppa oman tarkastuksensa ja lopputulos oli sama - pultti hukassa! Timpalla oli lyijypainoja mukana ja tungin nokkaan 20g lyijyä. Nyt alkoi Discus kulkea kuten sen pitääkin. Mitä kovempi tuuli, sen paremmin Discus lensi. Lopuksi heittelimme Discusta vielä plaanilla ennen koneiden pakkaamista autoon.

Mielettömän hieno kokemus ajaa pientä ja kevyttä liidokkia tuulen humistessa korvissa ja lippalakin pyrkiessä lentoon!

Kotona liimasin UHUporilla sivarin paikalleen ja paikkailin maalivaurioita siivenkärjissä. Parin tunnin lentojen jälkeen 750mAh akkuun upposi kokonaista 280mAh, joten päivän verran tuolla voi lennellä akkua lataamatta.

Tätä on saatava lisää!

-------------------------------------------

 
13.5.2009

+14°C

>10 m/s NW

Aurinkoista

Discus 2cT Rinne 2h

 

RINNELENNÄTYSTÄ JA KAPUTTEJA DISCUSILLA

Iltapuhteeksi kokoonnuttiin Mikon, Arin, Petrin ja Mikan kanssa Orimattilantien montun rinteeseen. Tuuli oli tuntuvasti kovempi kuin eilisen aamupäivän kovimmatkaan puuskat ja tuulimittarin puuttuessa (tietenkin se jäi kotiin...) en edes ala arvailemaan tuulen voimakkuutta, mutta kovaa se oli! Samanlaisessa puhurissa muistelen olleeni joskus Ruotsinlaivan yläkannella.... Lippalakki oli pakko kääntää väärinpäin ja silmistä vuosi vesi aurinkolaseista huolimatta. Mikon kanssa lensimme Discuseilla, Arilla oli oma rinnekoneensa ja Petrillä Zagi. Mikko varoitteli, että "mäellä on kylmä" ja siltä se näyttikin miestä katsoessa!

Tuuli vei koneita rivakasti, mutta antoi myös kunnolla nostetta ja vaikutus tuntui kaukana plaanin päällä. Parhaimmat lennot olivat yli 20 minuutin siivuja ja päättyivät yleensä lennättäjän herpaantumiseen ja koneen laskuun jonnekin rinteeseen. Tuulenpuutteesta johtuvia laskuja ei tarvinnut tehdä ensimmäistäkään. Muutamat "onnistuneet" laskut tulivat vauhdikkaasti rinteen päälle ja siitä tuuli sitten tempaisi koneen mukaansa. Tässä vaiheessa tuli tietenkin helposti vaurioita. Korkeusperäsintä ja siiven kärkeä liimattiin alkuvaiheessa muutamaan kertaan. Siivenkärkeä sai hetken aikaa etsiskellä, mutta onneksi sekin löytyi, ettei tarvinnut mukana olleista EPP-palasista leikellä uutta.

Koneen sai heittää voimalla ja huolella alaviistoon jolloin vauhdin kasvaessa tarvittiin vain pieni veto korkkarista ja kone singahti korkeuksiin. Kauempana rinteen edessä oli tasaisempaa lennättää. Kovan tuulen vuoksi sai olla koko ajan tarkkana, ettei kone pääse rinteen päälle ja siksi lennätinkin enimmäkseen kauempana rinteen edessä.

Kolareiltakaan ei vältytty eivätkä ilmatörmäykset yleensä pahaa jälkeä saaneet aikaan. Sen sijaan niiden jälkeisissä tapahtumissa koneet olivat enemmän vaarassa. Petrin Zagin kanssa kilautimme yhteen ja Discus kääntyi syöksyyn kohti rinnettä. Ohjauspinnoissa ei riittänyt teho oikaisuun tai väistöön ja kone pamahti voimalla kovaan saveen. Runko katkesi kabiinin kohdalta ja murtui muutenkin keulasta. Samoin siipi murtui tyviosastaan.

Koneen olisi voinut tietenkin parsia kokoon kentällä, mutta olin muutenkin lähdössä kotiinpäin ja jätin remontit verstaalle. Oikaisin ja liimasin keulan kasaan UHUporilla ja cyanolla. Samalla poistin vääntyneen hinaussilmukan  servoineen (joka muuten hajosi käsiin...) ja lisäsin keulaan lyijyä poistetun hinaussysteemin painon verran. Kabiini ei mene täysin tiiviisti kiinni ja se on jatkossa teipattava paikalleen. Kone ei ole enää etuosastaan täysin valokuvauskelpoinen, mutta varmasti lentää kuten ennenkin. Käytön jäljet eivät haittaa rinnekoneessa.

Seuraavilla tuulilla mennään taas ja kovaa!

-----------------------------------

 

 

 
14.5.2009

+12°C

16 m/s N

Aurinkoista

Discus 2cT Rinne 1h 

MYRSKYRATSASTUSTA

Iltapuhteeksi lähdin montulle mittailemaan tuulen voimakkuuksia ja kokeilemaan korjattua Discusta. Timppa oli jo aloittelemassa ja Koikkis tuli hieman myöhemmin. Varusteet oli kuin talvilennätyksessä. Housunlahkeet lepattivat flutterissa, mutta Discukset vaan lensivät. Tuumailtiin maailman menoa: muutama vuosi sitten jäätiin kotiin jos tuuli heilautti oksaa puussa. Nyt seurattiin töissä kaihoten porakaivojen lentämistä ja harmiteltiin, kuinka hyvät tuulet menevät hukkaan.

Mittasimme Timpan kanssa tuulen nopeudeksi 16m/s ja tuosta tilanteesta oli pakko ottaa todisteeksi kuva. Kovemmilla tuulilla ei ole vielä lennettykään!

Discusta oli hauska ajaa rinteen suunnassa pinnan tuntumassa ja välillä pääsi koukkaamaan hyvinkin kaukana plaanin päällä. Korkeuden pudotessa voi lasketella myötätuuleen rinteen tuntumaan ja taas noustiin korkeuksiin. Melkein kentän pinnasta sai koneen nousemaan ja välillä parhaat nostot löytyivät melkein patjamaisena alueena 50-100m päässä rinteen edessä. Tunnissa sain aikaan kolme lentoa, joten useamman kerran hätyyteltiin 20min rajaa. Ainoastaan yhden kerran kone otti sen verran kipeää laskussa, että siivenkärkeä ja keulan suksea oli liimattava. Kone osui jonkinlaiseen aukkoon ja putosi hetkessä kuin kivi rinteen juurelle.

Painoa olisi voinut olla nokassa vieläkin enemmän kuten Timpalla, jonka Discus kulki liukkaasti sivutuuleen kun taas omaani sai ajaa syöksyttämällä ettei kone noussut rinteen päälle. Hetkeksikään ei voinut antaa keskittymisen herpaantua tai Discus oli jossain ihan muualla kuin missä sen piti olla.

Plaanin toisella laidalla murskeasema nosti pölyä ilmaan niin että hampaissa narskui.

Tunnin verran kertyi lentoaikaa tälläkin kertaa. Tästä pitää vielä panna kesän aikana tuulten osalta paremmaksi - myrsky alkaa oikeasti vasta 20.8m/s tuulesta!

---------------------------------------------

 
25.5.2009

+18°C

Av:3 m/s NW Max:9 m/s

Aurinkoista

CG Cub 2x15min

TT Cub 5x15min

EG 5xhinaus

 

HINAUKSIA JA MOOTTORIONGELMIA

Työpäivän jälkeen suuntasin Kuivikselle Timpan kanssa hinailemaan liidokkeja polttomoottorikoneilla. Paikalla oli Ari DG:n kanssa ja Timpan työkaveri sekä eräs satunnainen matkailija. Tuuli oli kohtuullisen kovaa ja välillä epäilytti koko hinaamisen mielekkyys tuulen painaessa suoraan sivulta. Pahimmissa puuskissa tuuli puhalsi yli 9m/s ja ilmassa olevien koneiden pilottien lippalakeista tuli vapaastikarkaavia.

Lensin ensin CG Cubilla tankillisen ja ihmettelin moottorin voimakasta savuttamista. Tuulesta huolimatta siniselle taivaalle piirtyi vaaleanharmaa savuvana, mutta kone tuntui lentävän normaalisti. Säätelin seosta laihemmalle, mutta savua tuli edelleen. Ajattelimme hinata tällä Cubilla EasyGlideria, mutta se ei onnistunut molempien koneiden kidevastareiden käyttäessä samaa taajuutta. Kokosin hinuriksi TT Cubin ja hinattavaksi EasyGliderin sillä aikaa kun Timppa ja Ari vetivät Timpan Cubilla Arin DG:tä taivaalle.

Lensin lämmittelylennon Cubilla ja tankkasin koneen toistamiseen, minkä jälkeen Saito ei enää suostunut käynnistymään millään. Tutkin polttoaineen saannin ja tulpan ja lopulta syyksi paljastui hehkun GP 4300mAh nimh-kenno, joka eilen illalla oli ladattu Swallowilla täyteen, mutta nyt akku oli tyhjä! Huonot kokemukset GP:n akuista saivat jälleen jatkoa. Otimme siiven irti ja vaihdoimme hehkuakun, jolla Saito hörähti saman tien käymään ja rullasin Cubin kiitoradalle. Timppa ohjasi EG:tä Maran radioilla ja minä lensin TT Cubia. Ensimmäinen yritys epäonnistui sivutuulen kaataessa Cubin siiven kautta nokalleen ja edelleen katolleen. Pilotti lensi ohjaamon etuosaan ja jälleen irrotettiin siipeä kuskin saamiseksi takaisin paikalleen...

Seuraava yritys onnistui paremmin. EG nousi ensin siivilleen ja vedin Cubin ilmaan vasta sen jälkeen. Timpalla oli narun hinurin puoleisessa päässä pätkä muoviputkea ja se suojasi narua menemästä sivuperäsimen väliin. Narua pudotettaessa hieman painavampi putki toi narun hienosti kenttään eikä naru leijaillut tuulen mukana minne sattuu.

Saitosta tuntui puuttuvan terävin puhti ja EG:n hinaus irrotuskorkeuteen kesti luvattoman kauan. Koetin säädellä Saitoa käymään paremmin, mutta jotenkin säätö muuttui koko ajan. Kierroksia kone otti tutut 10.000rpm, mutta hetken käynnin jälkeen kierrokset "valuivat" 9.000rpm tuntumaan ja taas oli asiaa pääneulalle. Satunnainen matkailija poikkesi kentälle ja vedimme viitisen vetoa EG:tä matkailijan ollessa ensimmäistä kertaa hinattavan koneen puikoissa. Hinaukset onnistuivat hienosti mutta kun samalla Cubilla on Vesiksellä hinattu Timpan ASW:tä huomattavasti sähäkämmin taivaalle tuntui jotain olevan pielessä.

Timppa toimi välillä taksina ja veti vuorotellen Arin lentämää DG:tä ja minun ajamaa EG:tä taivaalle. Isokokoinen 1/3 Cub tehokkaalla moottorilla kiskoi koneet melkein kuin huomaamatta korkeuksiin ja halutessa olisi ainakin EG:llä voinut lennellä pitkäänkin. Tulimme kuitenkin joutuisaan alas Timpan odotellessa seuraavaa hinattavaa. Ari sai hieman vauriota koneeseen maastolaskussa ja jatkoimme hinauksia Timpan kanssa.

Lopussa ajattelin kokeilla vielä CG Cubia uudemman kerran, mutta nyt sekin tuntui ihmeen tehottomalta. Mikään säätö ei saanut aiemmin tutuksi tullutta puhtia Saitoon. Todennäköisin ongelman aiheuttaja on fuili - vaihdoin ennen kentälle lähtöä uuden gallonan kotisekotteista pakkiin. Samaa sekoitetta (18% Klotz, 15% nitro) olen käyttänyt viimeisen vuoden ongelmitta, mutta olisiko tuohon erään tullut liikaa öljyä tms? Asia täytyy tutkailla kotona kaikessa rauhassa. Huollan Saitot ja kokeilen toisella fuilierällä.

Mukava hinausiltapäivä. Harmi, ettei omalla Cubilla jaksa hinailla hienoja skaalapurtsikoita vaan joutuu tyytymään EG:n tyyppisiin semiskaleihin. Kivaa hommaa silti ja ehkä jonain päivänä saa hommattua kunnon hinurin!

-----------------------------------------

 
7.6.2009

+8°C

Av:1 m/s N Max:2 m/s

Puolipilvistä

Beaver CHF 3x10min

Zoom 4u 4x5min

AAMULENNOLLA

Eurovaalipäivänä suuntasimme Ransun kanssa montulle aamulennolle. Ilma on varsin kolea kesäaamuksi eikä pohjoistuulikaan pahemmin lämmittänyt, mutta fiilis oli hyvä. Aamun alkajaisiksi hieroimme kauppoja ja 80-lukulainen Acomss Sirocco vaihtui rakentamattomaan Black Horsen J-3 CUB ARFfiin. Tutkailimme Ransun uutta tuulimittaria ja vaihdoimme muutenkin ajatuksia maailman menosta.

Lentelin Beaverilla kolme akullista ja vauhtia oli hurjasti hitaallakin koneella verrattuna Ransun nostalgiseen GWS Beaveriin, joka lensi todella hitaasti ja legendaarinen EPS-moottori piti hauskaa rallatustaan.

Zoomilla lensin neljä akullista ja huomasin, että ulkosalla Coronan vastari ei ole luotettava, jos antenni on kierretty rungon ympäri. Kauemmas ja matalammalle lennettäessä Zoom teki omia akrobatioitaan, joihin lennättäjän oli nopeasti vastattava. Tietyssä kohtaa kenttää saattoi hetkeksi mennä korkkari täydelle vedolle tai siivekkeet laitaan ja kone vaakakierteeseen. Kiersin antennin auki ja roikkumaan perään, jolloin häiriöt katosivat. Löysimme pari hyvää nostavaa ja kiipeilimme Beaverilla ja Zoomilla kuin liidokeilla (tosin moottorit käyden) kohti korkeuksia.

Mukava aamulento. Tästähän voisi vaikka tehdä tavan.

-----------------------------------

 
14.6.2009

+14°C

Av:2.6 m/s SE Max:8.7 m/s

Puolipilvistä

TT Cub 8 hinausta

EasyGlider 4 hinausta 

IGG FINLAND NASTOLA AEROTOW

IGG Finlandin Nastola Aerotow -hinaustapahtuma Kuivannon kentällä alkoi sateen uhkan ja kovan tuulen saattelemana. Paikalle oli kokoontunut hinausharrastajia ja asiasta kiinnostuneita eri puolilta Suomea. Päivän mittaan sää parani ja lopulta aurinkokin paistoi. Vain tuuli oli pysyvää.

Lensin pari lentoa TT Cubilla keliä tunnustellen. Tuuli keikutteli melkoisesti ja hetken mietin, onko mitään asiaa hinailla varsinkaan kun sopivia hinattavia ei juuri ollut. Pääosa koneista oli niin isoja, ettei Cub olisi saanut niitä liikkeelle saati sitten ilmaan. Olisimme Mikon kanssa hinanneet Cubilla Easy Glideria, mutta taajuudet eivät sopineet yhteen ja Maran radiot unohtuivat epähuomiossa kotiin. Lopulta erilaisten ideoiden epäonnistuttua keksimme lainata Arilta ylimääräistä Multiplexin lähetintä ja ohjelmoimme siihen EG:n asetukset. Vedin pari hinausta Mikon lentäessä EG:tä ja homma tuntui toimivan.

Tuomas Espoosta oli mukana Zlin-sähköhinulla ja olimme Mikon kanssa vuorotellen Tuomaksen hinattavana. IGG:n ensimmäiset sähköhinaukset saatiin aikaan ja hyvällä menestyksellä. Välillä hinasin Cubilla Mikkoa ja välillä vain seurailimme isompien ja komeampien koneiden lentoa.

Cubin moottori sammuili muutamaan kertaan kesken lennon tuntemattomasta syystä ja pari kertaa lensin tankin aivan tyhjäksi. Muutaman kerran jouduin odottamaan laskuvuoroa sen verran kauan, että fuili loppui aivan kentän pinnassa. Onneksi laskut onnistuivat aina ja sopiva tyhjä rako kiitoradalta löytyi tarvittaessa. Väliin kannettiin sekä EG:tä että Piperia takaisin varikolle.

Päivän aikana ei kaputeiltakaan vältytty. Timpan iso Cub tuli pahannäköisesti alas kiitoradan pohjoispäässä, mutta onneksi vain potkuri katkesi. Hetken päästä samassa paikassa oma Cubini joutui syöksykierteeseen ja mielessäni ehdin hyvästellä koneen odottaessani onttoa loppurysäystä kun kone oikeni ja sain sen lennettyä turvallisesti laskuun. Myöhemmin Timpan Cub tuli jälleen rajusti alas lähes samaan kohtaan ja nyt jälki oli paljon pahempaa - Cub meni niin sanotusti lunastukseen...

Päivä päättyi omalta osalta Saiton pitämään outoon ronklottavaan ääneen. Tutkin Mikon ja Koikkiksen kanssa moottoria ja vahvasti epäilen laakerien tulleen tiensä päähän. Uudet on onneksi olemassa (ja lisää tilauksessa) joten vaihtotyö odottaa.

Hieno päivä ja todella hienoja lennätyskavereita. Vanhoja tuttuja ja uusia tuttavuuksia.

--------------------------------------------

 

 
23.6.2009

+22°C

Av:0 m/s SE Max:1.0 m/s

Aurinkoista

BH Cub 2x15min

Chipmunk 3x10min 

 

CHIPMUNKIN ENSILENTO

Aurinkoisena aamuna ajelin Kuivannolle mukana Super Chipmunk ja BH Cub. Muut Cubit ovat moottorien laakeriremontissa ja tyynellä kelillä uskaltaa BH Cubia lennättää ja Chipmunkilla oli tavoitteena lentää ensilento. Kentällä oli seurana haukka, pari varista ja miljoona mäkäräistä (onneksi oli punkkimäkäräöljyä lennätyshaalarin taskussa)!

Kokosin molemmat koneet ja aloitin BH Cubilla. Kone lentää tyynessä ihan kelvollisesti, mutta ei läheskään TT Cubin tai CG Cubin vakaudella. Vauhtia on oltava Cubiksi kohtuullisen paljon tai muuten tulee tunne, että kone sakkaa ja putoaa. Harjoittelin kovemmalla vauhdilla tehtäviä laskuja Chipmunkia ajatellen. BH Cubin varsin joustavat telineet antoivat pari kertaa sen verran löysiä, että potkuri raapaisi maata ja moottori sammui. Tällä koneella ei uskalla kovin matalalla jostain syystä lentää ja laskuun tullessakin aloitin finaalin melko korkealta.

Parin tankillisen jälkeen laitoin Chipmunkin lentokuntoon. Etukäteen arvelutti koneen lennettävyys ja laskutelineiden kestävyys. Saito kävi nätisti ja käyntiääni ylösalaisin olevassa moottorissa toi mieleen vuoden takaisen Mustangin...

Ensilentoa kehitellessäni pelotti hieman ja kiihdyttelin useamman kerran kiitoradalla ja trimmasin sivaria, jotta sain koneen menemään varmasti suoraan. Kuivannon lyhyellä nurmella wheelpantsitkin toimivat ongelmitta. Kävelin koneen taakse ja avasin kaasun täysin auki - Chipmunk kiihdytti ja kohosi ilmaan! Ensimmäiset kolme minuuttia mietin mielessäni, että tästä koneesta puretaan tekniikka pois ja asennetaan johonkin toiseen lentävämpään koneeseen. Sen verran surkean tuntuista oli koneen ohjattavuus, mutta kun aikani trimmailin konetta lentämään suoraan ja vielä poistin siivekkeiltä ja sivarilta puolittajat Chipmunk alkoikin lentää!!! Tätä konetta ei ajetakaan sivarilla vaan siivekkeillä. Sivarilla vain kaunistellaan kaarroksia ja se tuntui muutenkin varsin tehottomalta kokoonsa nähden. Lentelin muutamia kahdeksikkoja ja kokeilin hidaslento-ominaisuuksia sekä sakkausta. Chipmunk lentää hitaastikin ja sakatessaan kaatuu rauhallisesti vasemmalle siivelle. Kaiken kaikkiaan hyvin samanlainen lennettävä kuin H9 Mustang laskutelineet alhaalla. Toin Chipmunkin laskuun melko suurella nopeudella ja lasku onnistui upeasti! Rullasin varikolle ja tankkasin koneen. Tarkistin kaiken olevan kunnossa ja kiristin sivuperäsimen pull-pullit, joissa oli selvästi löysää vaikuttaen sivarin toimintaan ilmassa. Tankkasin tankin puolilleen ja tarkistin Saiton pääneulan säädön.

Toiselle lennolle lähdettiin huomattavasti luottavaisemmin. Chipmunk nousi upean loivassa kulmassa taivaalle ja totteli jopa sivaria hyvin. Kokeilin perusliikkeitä kuten silmukoita, puolikasta kuubalaista, selkälentoa (!) ja vaakakierrettä. Chipmunk on yllätyksetön ohjattava näissä liikkeissä ja tekee ne kauniisti. Kokeilin laskeutumista  hieman hitaammalla nopeudella, mutta vauhtia tuntui riittävän niin paljon, että kiitoradan lopun häämöttäessä vedin koneen takaisin taivaalle. Toisella yrittämällä pääsin alas, mutta Chipmunk jatko tyhjäkäynnilläkin kannus ylhäällä matkaansa, joten sammutin moottorin ja tutkin syytä kovaan tyhjäkäyntiin. Kaasuservon EZ-linkki oli löysällä ja vaijeri oli päässyt luistamaan. Kiristin ruuvin ja lähdin jälleen taivaalle. Kokeilin jälleen hidasta laskeutumista ja nyt se onnistui, mutta saman tien sammui moottori. Olin lentänyt koemielessä tankkaamani puolikkaan loppuun ja tankki oli tyhjä! Onneksi fuili loppui maassa...

Kolmas lento oli kaikista upeinta menoa. Tässä koneessa on juuri sitä jotain, mikä melkein pelottaa - yleensä näillä fiiliksillä koneet tulevat melko varhaisessa vaiheessa tonttiin (Mustang ja Beaver). Tämäkin lento meni kuitenkin hyvin ja laskeutuminen onnistui hitaalla nopeudella heikkoon vastatuuleen ongelmitta. Tankkasin koneen ja käynnistin jälleen, mutta moottori tuntui heilahtelevan oudosti. Avasin koulingin ja vika löytyikin heti: vaimennetun moottoripukin kumit olivat antaneet periksi ja murtuneet liian pienten alusprikkojen vuoksi! Chipmunkin lennot loppuivat siihen ja moottoripukkiremontti on edessä.

Lopuksi lensin vielä BH Cubilla tankillisen, mutta laskussa kannus murtui enkä viitsinyt lennellä ilman kannusta, koska kone on tarkoitus laittaa myyntiin.

Hieno fiilis Chipmunkin jäljiltä. Hommasin iltapäivällä isommat prikat ja vaihdan vaimenninkumit uusiin. Tällä hetkellä ei sitten ole yhtään lentokuntoista polttomoottorikonetta... kaikki ovat verstaalla remontissa. Pitänee siis maalata taloa.

------------------------------------------

 

 
29.6.2009

+25°C

Av:1 m/s E Max:6.0 m/s

Aurinkoista

TT Cub 2x15min

Chipmunk 3x10min 

 

CHIPMUNKIN TOINEN LENTO

Aurinkoisena hellepäivänä Kuivannolla oli vain minä, haukka ja kettu. Kuppilatiimaa keräsin maanviljelijänuorukaisen kanssa ja lennot jäivät yhteensä viiteen tankilliseen.

Chipmunkin moottoripukki on korjattu ja kone lentää hienosti. Tuuli puhalsi suoraan sivusta ja Chipmunkin sivuperäsimen kanssa sai olla tarkkana, ettei konetta ohjaa yli. Vesivehmaan asfalttiplatalle tämän tuominen olisi aika tarkkaa puuhaa, mutta onneksi Kuiviksella on tilaa. Kone on tuulelle aika tunteeton ja laskuissakaan sivutuuli ei pahemmin haittaa.

TT Cubin moottoriin vaihdoin uudet laakerit ja Saito käy taas hyvin. Kone oli hieman oudon tuntuinen lennettävä.  Nousussa eivät Cubin entiset trimmiasetukset pitäneetkään konetta maassa vaan nousu tapahtui yllättäen kolmelta pisteeltä taivaalle. Muutenkin lento oli hieman haparoivan tuntuista. Tuuli oli tosin melko puuskaista ja nouseva ukkonen kieputteli tuulta vielä moneen suuntaan. Täytyy paremmalla kelillä kokeilla uudelleen.

Ehdin juuri pakata kamppeet, kun taivaalta alkoi tulla ensin vähän ja hetken päästä oikein kunnolla vettä!

------------------------------

 
14.7.2009

+22°C

Av:2 m/s W Max:6.2 m/s

Puolipilvistä

TT Cub 2x15min

Chipmunk 4x10min 

 

PUISTOLENTOA KUIVIKSELLA

Ajelin iltasella Kuivikselle mukana TT Cub ja Chipmunk. Mikko oli jo kentällä lennättämässä omaa Cubiaan. Tuuli on kohtuullisen kovaa ja puhalsi suoraan sivusta. Mikko oli käyttänyt kiitotietä poikittain ja hyvin tuntui Cub istuvan lyhyellekin kiitoradalle.

Aloitin TT Cubilla ja nousin aluksi sivutuuleen ja samoin tein laskunkin. Saito veti hyvin ja tuulen takia joutui ajamaan normaalia suuremmalla kaasulla. Aloimme lentää "puistolentoa": lyhyitä nousuja poikittain vastatuuleen ja laskuja ladon takaa poikittain kiitotielle. Nousussa kone saattoi ottaa parin metrin lähtökiidon kun se oli jo ilmassa! Vastatuuli auttoi asiassa paljon. Kokeilimme kerran lähteä kahdella koneella yhtä aikaa rinnakkain ja sekin onnistui mainiosti. Toisella tankillisella olin tulossa taas poikittain laskuun kun Cub otti puuskassa kunnon pompun lähes metrin korkeuteen. Päätin jatkaa lentoa ja avasin kaasun, mutta samassa tuuli otti vasempaan siipeen ja oikean puoli osui maahan. Kone teki kärrinpyörän, jonka seurauksena korkkari murtui ja tönärin linkki irtosi sekä toinen siivenkärki ja rungon toinen siivenkiinnike murtuivat. Cubin lennot olivat harmittavasti siinä. Onneksi tapahtuman syystä ei tarvinnut kutsua tutkijalautakuntaa koolle - aivan selvä pilot error!

Sivutuulesta huolimatta laitoin Chipmunkin lentokuntoon. Nousin vinosti tuuleen ja huomasin, että Chipmunk ei ole moksiskaan tuulesta. Vauhdikas kone lensi aivan kuin tuulta ei olisi ollutkaan. Laskuun tulin myös sivutuuleen melkoisella vauhdilla, mutta ilman ongelmia. Yhdellä lennolla annoin radion Mikolle, jotta hän pääsi kokemaan hieman vauhdikkaamman alatason lennättämistä. Chipmunkia on todella ilo lennättää: Saitossa riittää tehoa ja kone menee kuin kiskoilla, mutta on samalla herkkä ohjattava. Viimeisen lennon jälkeen huomasin, että äänenvaimennin on löystynyt ja sitä ei saa kiristettyä kuin koulinki irroittamalla. Kotona odottaa siis pientä remonttia molempiin koneisiin.

Lopussa seurailin Mikon lennättelyä ja hänelle osui samanlainen tilanne, jossa kaputoin Cubin, mutta onneksi Mikko sai selvitettyä tilanteen ilman vaurioita. Kaikkiaan ihan mukava iltapuhde.

-----------------------------------

 
24.7.2009

+24°C

Av:0.4 m/s S Max:3.6 m/s

Puolipilvistä

TT Cub 3x15min

  

VAIKEUKSIA JA VESSANMAALAUSTA

Timpan kanssa suuntasimme Kuivikselle tarkoituksena kokeilla Grunau Babyn hinausta TT Cubilla. Saavuin perille hieman ennen Timppaa jotta ehdin trimmata korkkarin viime kaputin jäljiltä. Tein muutaman nousukiidon ja sain työnnön sopivaksi, jotta kone ei nouse ennen kuin käsketään.

Lensin vajaan tankillisen trimmaillen ja kokeilin moottorin vetävyyttä Masterin 13x6 Scimitarilla.  Puolessa välissä  tankkia vaihdoin tilalle APC 13x6 Sportin, jotta voin verrata paljon kehuttua APC:tä Masteriin. Vaikutusta tuolla kyllä oli. Vetoa oli täydellä kaasulla enemmän ja moottoriääni lennettäessä tuntui pehmeämmältä ja hiljaisemmalta. Ehkä tällä huiskalla hinauksetkin onnistuvat paremmin.

Timpan saavuttua laitoimme Grunaun narun päähän ja aloitimme. Ensimmäisellä hinauksella nousu onnistui kohtuullisesti, mutta yritin vetää liian jyrkässä kulmassa ja hidas Grunau sai Cubin lähes sakkaamaan. Timppa ei saanut dollyä pudotettu lähdössä eikä narukaan irronnut, joten tein pakkolaukaisun ja Timppa toi narun tullessaan laskuun. Toisella kerralla dolly putosi onnistuneesti ja vedin Grunauta loivemmassa kulmassa. Nousu meni hyvin, kunnes yllättäen Grunau teki jonkin oudon kiemuran ja nykäisi Cubin siivelleen. Timppa ei saanut narua irti, joten pakkolaukaisin sen Cubista ja toivotin Timpalle hyvää matkaa narun kanssa. Välittömästi irrotuksen jälkeen huomasimme, että Grunau koukkii oudosti ja Timppa totesi, ettei kone ole ohjattavissa. Lentelin Cubilla korkealla ja koetin seurata, minne tuuli vie koukkivaa Grunauta. Lähelle varikkoa kone lopulta rysähti nokalleen ja korjattavaa tuli melko paljon. Sähköt ilmeisesti katosivat jonnekin ja kun korkkari jäi vedolle, lopputulos oli varsin ikävää katsottavaa.

Timpan lähdettyä Kokeilin CG Cubia ajatellen viikon päässä olevaa mökkimatkaa ja mahdollista kellukelentoa. Saito käynnistyi hyvin ja savutti edelleen paljon. Kone tuntui kuitenkin kiertävän, joten rullasin kiitoradalle ja vein Cubin ilmaan. Moottori sammui kuitenkin melkein samantien ja tein onnistuneen pakkolaskun kiitoradalle sillan lähelle. En alkanut säädellä moottoria vaan vaihdoin takaisin TT Cubiin. Cub lensi pienellä kaasulla mukavan hitaasti kunnes avasin kaasun jälleen täysin auki ja Cubista katosivat kierrokset lähes täysin. Heikki lenteli Arising Starilla ja tuli laskuun kun Cubin moottori kävi vain huonolla tyhjäkäynnillä ja kaartelin kiitoradalle odottaen sen vapautumista. Heikin koneen ollessa maassa sammui moottori ja tein pakkolaskun varikon eteen kiitoradalle. Mikä lie moottorin taas sammuttanut, mutta käynnistyksen jälkeen säädin sen hieman rikkaammalle (kierroksia 9500rpm, maksimi 9950) ja lensin tankillisen ongelmitta. Käyntiääni saattoi tuossa tilanteessa hieman muuttua, mutta se on tutkittava seuraavalla kerralla tai kotipihalla.

Kävin välillä maalaamassa puuceen valkoiset nurkkalaudat ja räystäät.

Juketzu saapui ajelemaan kiitoratoja ja lopetin lennätyksen, mutta säädin vielä ennen kotiin lähtöä CG Cubin moottoria. Kone ottaa tuollaiset 9000rpm MA 13x6 Scimitarilla ja savuttaa täydellä kaasulla edelleen. Ihan normaali se ei ole, joten en vienyt konetta taivaalle ja moottoria täytyy vielä kokeilla ennen kuin tuolla uskaltaa kellukkeille.

----------------------------

 

 
28.7.2009

+20°C

Av:0.0 m/s S Max:5.8 m/s

Puolipilvistä

TT Cub 3x15min

Chipmunk 3x10min

 

ILTALENNOLLA KUIVANNOLLA

Muun perheen kiiruhtaessa omiin rientoihinsa pakkasin TT Cubin ja Chipmunkin autoon ja suuntasin Kuivannolle. Iltapäivän sadekuurojen jälkeen kenttä oli ehtinyt kuivua ja tuuli oli vaihtelevaa.

Tankkasin Chipmunkin ja lentelin sillä kolme akullista. Tuuli kävi jossain vaiheessa lähes 6m/s lukemissa mutta Chipmunk on melkoisen tunnoton tuulelle. Todella mukava kone lennättää. Kolmannen tankillisen jälkeen huomasin, että pakoputki heilui - nyt oli auennut vaimentimen lukitusmutteri, jonka sain onneksi kiristettyä koulingin ilmanottoaukon kautta. Saito ei enää suostunut käynnistymään ja pienen tutkailun jälkeen selvisi, että hehkulle menevä johto on poikki eikä juotinta mukana. Chipmunkin lennot olivat sitten siinä tällä kertaa.

Jatkoin lennätystä TT Cubilla, jossa on APC 13x6 Sport -potkuri edelleen. Moottori käy pienillä kierroksilla (alle puolen kaasun) todella hiljaa eikä varmasti häiritse naapurustoa. Täydellä kaasulla ääni on kohtuullinen ja Cub nousee vaikka pilviin saakka 45 asteen kulmassa. Jyrkemmässä kulmassa veto loppuu ja kone sakkaa, mutta tuossa kulmassa nousin useammankin kerran. Vaikuttaa siltä, että APC todellakin on parempi potkurina kuin Master Airscrew.

Lopuksi lentelin Cubilla nousu- ja laskuharjoituksia erilaisilla finaaleilla. Sain viimeisellä tankillisella seurakseni noin 30 kurjen parven, joka ilmeisesti haeskeli lepopaikkaa. Taitaa olla syksy tulossa...?

Kotona korjasin Chipmunkin hehkujohtimen ja vaihdoin samalla porkuriksi APC Sport 14x6:n. Katsotaan ensi kerralla, onko vaikutus samansuuntainen kuin Cubissa.

---------------------------------------

 

 
2.8.2009

+22°C

Av:0.0 m/s  Max:0.5 m/s

Puolipilvistä

CG Cub 5x10min

 
KELLUKELENTOA PÄIJÄNTEELLÄ

Ystäväperheen mökillä oli mukana kellukkeilla varustettu CG Cub. Asensin kellukkeet kiireellä paikalleen aamulla ennen matkaan lähtöä ja jännitti hieman, miten ne toimivat. Etukiinnike oli kokonaan uusi ja äkkiä katsoen kellukkeet näyttivät olevan edestä hieman liian korkealla. Saitolla ei ollut laakeriremontin jälkeen lennetty lainkaan, joten käyntivarmuus oli myös kysymysmerkki.

Kokosin koneen mökin laiturilla ja Saito käynnistyi nätisti. Kokeilin vesiperäsimien toimintaa sekä kaasun vastetta ja kaikki tuntui olevan kunnossa. Laskin koneen "rullaamaan" kohti Särkilähden selkää ja ripustin radion kaulaani. Rullailin hetken rannan tuntumassa ja huomasin uuden ja mielenkiintoisen ilmiön: vauhdin kasvaessa kellukkeiden keula-aalto osui potkuriin ja synnytti melkoisen pärskeen ja pärinän. Vauhtia edelleen lisättäessä kellukkeet nousivat aallon päälle, mutta eivät tahtoneet kuitenkaan nousta kunnolla liukuun. Kiihdytin lähes 100m matkan ennen kuin kone irtosi vedestä ja sen jälkeen se lensi kuten pitääkin. Heti ensimmäisen nousun jälkeen  alkoi tihkuttaa vettä ja toin koneen laskuun - lennokin kastuminen ei huolestuttanut, mutta lähetintä en halunnut kastella.

Hetken odottelun jälkeen tihkusade hellitti ja taivaalle kehittyi upea sateenkaari. Kiihdytin jälleen kohti lahdenselkää, mutta tein loppuvaiheessa hieman liian voimakkaan korjausliikkeen ja Cub kiepahti poikittain kulkusuuntaansa, kallistui kyljelleen ja onneksi siipi otti vastaan niin paljon, ettei kone kaatunut. Uusi nousuyritys onnistui, mutta jälleen kiito oli pitkä ja irtoaminen vaikeaa. Lisäksi Cub oli varsin herkkä kiemurtelemaan.

Lentelin matalalla sateenkaaren edessä ja Tuomo napsi kuvia. Lahdenpohjukan metsä antoi mukavaa haastetta, kun lensin matalalla ja hitaasti kohti rantaa ja kaarroin juuri ennen metsää sivuperäsimellä tiukan kaarroksen kiihdyttäen sen jälkeen kohti syvempiä vesiä. Järvi oli lähes tyyni ja ilma kaunis.

Mika heitteli samaan aikaan uistinta ja välillä näytti kuin saaliiksi olisi tulossa karhunpentu.

Mukavaa oli lennättää jälleen kellukkeilla. Kotona mittailin tarkemmin kellukkeiden asentoa ja etupää oli liian korkealla - etuteline oli 12mm liian matala. Vaihdoin ArmyCubista jääneet telineraudat tilalle ja nyt korkeus on oikea. Pitänee jonain päivänä lähteä kokeilemaan. Jostain on vain saatava vene - kaiken varalta.

---------------------------------

 
6.8.2009

+22°C

Av:1.0 m/s W Max:2.0 m/s

Aurinkoista

CG Cub 3x10min

 
PAKKOLASKU KYMIJÄRVELLÄ

Mikon kanssa suunnattiin veneellä Kymijärven Lammassaaren rantaan. Paikka oli hieman pahasti laskevaan aurinkoon nähden, mutta tuuli kävi sopivasti saaren sivuitse. Illan piti olla säätietojen mukaan tyyni, mutta tuuli oli kohtuullista ja aallokko mittakaavassa noin vajaan metrin korkuista.

Kokeilimme Saitoa jo Mikon mökin rannassa käymään ja pakkasimme koneen, pakin ja radion veneeseen. Saaren rannassa käynnistimme koneen ja suuntasin sen kohti tuulta. Cub keikkui ja vesi pärskyi aaltoja vastaan puskiessa mutta yllättävän helposti kone nousi ilmaan. Trimmiä sai laittaa paljon vedolle - Päijänteellä olin vastaavasti laittanut sitä työnnölle. Muutos johtui varmaan kellukkeiden muuttuneesta asennosta. Lentelin tankillisen ja toin koneen laskuun. Aaltoihin osuessaan kone keikkui taas melkoisesti ja tilanteen hallinta oli enemmän tuuria kuin taitoa.

Toisen tankillisen nousu oli vieläkin rivakampi kuin ensimmäisellä. Kone nousi aaltojen päälle ja otti niistä pompun ilmaan. Lentelin molemmin puolin auringonsiltaa ja Cub lensi mukavasti Saiton pitäessä pientä pörinää. Todella hiljainen moottori!

Kolmannen tankillisen lensi Mikko. Nousu sujui hyvin, vaikka Mikko kertoikin olleensa siinä enempi matkustaja taistellessaan aaltoja vastaan. Mikko lenteli pitkin järveä ja päätimme viedä koneen lähemmäs lahden pohjukkaa ja hieman korkeammalle, jotta voisimme kokeilla puolittajien vaikutusta liikerataan kun Saito otti ja sammui. Mikko toi Cubin onnistuneeseen pakkolaskuun myötätuuleen ja lähti veneellä hakemaan konetta. Odotellessa koetin pitää keulaa kohti aaltoja. Pintapelastajalla oli tietenkin pelastusliivit yllä!

Päätimme jatkaa lentoja kun huomasimme, että sivuperäsin liikkui kunnolla vain toiseen suuntaan. Hetken kokeilun jälkeen katkesi toisen puolen vesiperäsimen ohjausvaijeri ja kun saimme sen korjattua, huomasimme muidenkin vaijereiden olevan huonossa jamassa. Päätimme lopettaa koneen ollessa ehjä ja suuntasimme veneellä takaisin mökkirantaan.

Muutan vesiperäsimien ohjauksen alkuperäisen ajatuksen mukaan servoilla toimivaksi ja sitten pääsemme jatkamaan vesilentämistä. Hieno reissu kuitenkin!

-------------------------------------

 

 
23.8.2009

+20°C

Av:0.0 m/s N Max:0.5 m/s

Aurinkoista

Chipmunk Cub 2x10min

Zoom4u 1x5min

 
F3B-KISAT KUIVANNOLLA

Kaksipäiväisten F3B-kisojen jälkeen oli keli mitä parhain ja lennätin pari tankillista Chipmunkia. Toinen tankillisista lennettiin Miklun kanssa kenttää kiertäen - Miklu uutukaisella ja ensilennon tehneellä H9 Mustangilla. Oli upea kone ja upeat äänet. Edellisenä iltana konetta koitettiin miehissä käyntiin, mutta hehkutus- ja säätöongelmat tekivät kiusaa. Parhaimmillaan Mustangia käynnisti joukkueellinen miehiä!

Kisatapahtumaa oli mukava seurata. Eri toimitsijatehtävissä ja grillilläkin välistä ollessa pääsi seuraamaan touhua varsin läheltä. Kisaajien yhteishenki ja toisten auttaminen oli jotain aivan erinomaista vaikkapa termiikkiliidokkiporukan torailuun. Päivän dramaattisen hetken jälkeen (Jannen koneen siipi raapaisi pahan näköisesti Lassea kaulaan) koko porukka oli ensin paikkaamassa koneen lentokuntoon ja sitten Lassen lennätyskuntoon.

Vastamaalattu lato, hoidetut kiitoradat ja varikkoalueet, siististi pysäköidyt autot - kotikenttä näytti speedikisan rajavalvontapaikalta parhaan puolensa. Meillä on upea ja kehittyvä kenttä!

Aivan lopuksi pyöräyttelin akullisen Zoomilla. Rankka mutta hyvä viikonloppu!

--------------------------------

 
14.9.2009

+12°C

Av:3.0m/s N Max:4.0 m/s

Aurinkoista

Zoom4u 3x5min

 

Työmatkalla poikkesin montulle lennättämään Zoomia muutaman akullisen. Kotipihalla ei tuullut lainkaan, mutta montulla oli sen verran tuulista, että melkein Discus ja rinnelennätys olisi ollut parempi vaihtoehto. Lennättelin Zoomille hieman liian kovassa tuulessa kolme akullista ja tuntui kone olevan edelleen näpeissä. Vanha potkuri piti melkoistä pörinää ja sen vaihto uutukaiseen toi tehojakin lisää. Mitään hyvin hallitun näköistä esitystä ei kannata Zoomilla tuolla kelillä koettaakaan.

Iltapäivällä kävimme koulun ROL-kurssin kanssa Urkassa ensilentämässä "Team Oldies" - ryhmän Easystarin. Tuuli oli kovaa tuollaiselle liidokille ja Urkassa pyörteili totuttuun tapaan. Lensin ensimmäisen trimmilennon ja kone osoittautui pahasti peräpainoiseksi vaikka painopisteen piti olla lähes kohdallaan. Sain koneen onneksi ehjänä alas ja lisäsimme kolme Zoomin akkua nokkaan painoksi. Kun kone oli sitten viimein trimmissä, lensivät pojat vuorotellen minun ollessa opettajana kaapelin päässä. Vein koneen etuviistoon korkealle ja annoin ohjauksen oppilaalle. Kovan tuulen ja aurinkolasien puuttumisen vuoksi jouduin aina välillä ottamaan ohjat ja siirtämään koneen katsomon päältä takaisin hiekkakentän päälle. Välillä nähtiin melkoista akrobatiaa ja välillä oikeinkin mukavan tasaista lentoa. Viimeinen oppilaista toi koneen itse laskuun vaurioitta.

Esittelin pojille vielä hieman Zoomilla pyörittelyä mutta tuuli haittasi sitäkin. Laskuun tullessa sivusuuntainen ohjaus ei oikein vaikuttanut toimivalta - HXT500:n ratas oli menettänyt hampaansa ja sivari ei toiminut lainkaan.

Mukavahan se on tälläisiä töitä tehdä :)

-------------------------------

 
15.9.2009

+22°C

Av:0.0m/s N Max:2.3 m/s

Aurinkoista

ArmyCub 3x15min

Chipmunk 5x10min

 

ARMYCUBIN ENSILENTO

Satunnainen vapaapäivä oppilaiden ollessa tulityökurssilla ja mainio lentosää. Mukaan otin ArmyCubin, TT Cubin ja Chipmunkin. Päivän päätavoite oli ensilentää ArmyCub. Kentälle tullessa siellä oli joukko lintubongareita jotakin harvinaista lintua tähtäilemässä.

Kokosin Chipmunkin ja lentelin sillä tankillisen. Tämä kone on liian hyvä lennettävä! Moottorissa riittää tehoa suoraan ja pitkään pystynousuun ja ohjausta kone tottelee juuri niin tarkasti kuin pitää. Jos silmukka kaatuu tynnyriksi, se on kuskin eikä koneen vika. Päivän mittaan lensin Chipmunkilla kaikkiaan 5 tankillista ja joka kerta kone tuntui yhtä hyvältä. Tällä on lennettävä pitkiä loivia kaarroksia hieman samaan tyyliin kuin hävittäjillä. Laskuun tulo on täysin tyyneen keliin vauhdikasta, mutta hallittavissa. Valokuvaajien seistessä kentän laidalla Chipmunk kääntyi sivuperäsimen puolittajan jäätyä päälle vinottain kiitoradalle ja eräs kuvaajista joutui hieman syöksymään koneen lähestyessä uhkaavasti. Keskeytin nousun ja olihan siinä mahdollinen vaaratilanne olemassa. Tämän kanssa on oltava vieläkin huolellisempi ennen kannuksen irtoamista kentästä!

Uudella ArmyCubilla lensin kolme tankillista. Ensimmäinen oli trimmilento ja nousu jännitti hieman normaalia enemmän. Onhan konetta tullut rakennettua lähes vuoden päivät. Säädin korkkaria työnnölle, jottei Cub ainakaan alinopeudella pyrkisi ilmaan ja sakkaisi. Tein pari rullauskoetta ja testasin samalla laskutelineiden toimivuutta. Sitten avasin kaasun, Cub lähti liikkeelle, nosti perän ylös ja vauhti kiihtyi. Vedin sauvasta ja ArmyCub lensi! Tyynessä säässä oli helppo tarkistaa trimmit - siivekkeitä hieman vasemmalle, sivuperäsintä samoin ja korkkarin työntöä pienemmälle. Lentelin loivaa kahdeksikkoa ja testasin kaikki kolme lentotilaa: nousun, normaalin ja hidaslennon. Sakkauksia kokeilin ja niin sakkaa tämäkin Cub eteen ja hyvin lievästi vasemmalle siivelle. Ei ollenkaan paha. Kuvasta näkyy, että siipien välituet eivät tahdo pysyä magneeteilla paikallaan. Täytyy kehittää niihin jokin toinen systeemi.

Toisella tankillisella oli kentän laidalla joukko bongareita kuvaamassa Cubia. Kaarrossa huomasin jotain putoavan ja fakepyttyhän siellä meni. Ystävälliset bongarit muodostivat ketjun ja pytty löytyi kuin löytyikin heinikosta. Se pitää kiinnittää tukevammin ja joustavammin koneeseen. Tärinä ei tee sille hyvää. Samalla lennolla katosi myös pakoputken pää ja koneen ääni muuttui mielenkiintoiseksi pakoputken puhaltaessa koulingin sisään. Lensin vielä yhden tankillisen ja kokeilin nousukykyä. Cub nousee 45 astetta jyrkemmässä kulmassa erinomaisesti ja kuitenkin sillä voi lentää hitaasti.

Puolessa välissä päivää Ari saapui kentälle ja hinaili vinssillä Espritiä taivaalle.

Cubiin on korjattava pakoputken pää ja fakepytty - sen jälkeen lennetään ja lennetään...

----------------------------------------

 
20.9.2009

+19°C

Av:1.8 m/s N Max:2.6 m/s

Pilvistä

ArmyCub 1x15min

Chipmunk 2x10min

 
PUTOILEVIA OSIA

Army Cubin fakepytty ja pakoputken pää tuli korjattua ja niinpä suuntasin sunnuntaiaamuna Kuivikselle. Petri laitteli stunttia lentokuntoon ja minä aloitin Cubilla. Lensin ladon takana olevan pellon päällä ja Cub lensi todella hienosti. Juuri kuten tälläisen koneen pitää. Sitten se tapahtui jälleen - ilmassa näkyi putoava osa ja toin koneen laskuun. Pytty putosi taas ja tällä kertaa pitkän heinän alueelle. Pytyn kiinnitys oli pitänyt, mutta koko kiinnike oli murtunut taitoskohdistaan ja pudonnut pytyn mukana. Kävin toisen lennon ilman pyttyä ja laskeutuessa moottori piti outoa ääntä - nyt oli pakoputken pää pudonnut. Millä ihmeellä nuo saa pysymään paikallaan...???? Etsin pyttyä kengät, sukat ja housunlahkeet märäksi mutta en löytänyt. Pakko siis tehdä uusi.

Chipmunkilla lentelin pari tankillista mutta ladon takana lentäminen ei ole mukavaa. Konetta on ajettava melko korkealla ja pienenä pisteenä. Liikealue jää pieneksi. Parin tankillisen jälkeen pakkasinkin kamppeet ja haeskelin vielä Cubin pyttyä.

Kello löi ruoka-aikaa.

----------------------------------

 
27.9.2009

+14°C

Av:3.6m/s SW Max:7.3 m/s

Pilvistä

ArmyCub 3x15min

CUBEJA KUIVANNOLLA

Tuulisena ja sumuisena aamuna suuntasimme Mikon kanssa Kuivannolle kahden Cubin voimin. Varakoneina oli Chipmunk ja Arising Star, jotka eivät kuitenkaan ilmaan päässeet. Ari hinaili F3J-konettaan vinssin avulla kiitoradan reunamilla. Tuuli puhalsi lounaasta ja keli oli melko kuoppaista. Tuuli vei toisaalta aamusumun mennessään ja päivän aikana aurinkokin alkoi paistella.

Ensimmäinen lento Army-Cubilla oli jälleen jännittävä - mitä putoaa ja minne. Nyt pysyivät osat paikallaan. Uusi fakepytty on kumityynyillä vaimennettu ja kiinnitetty vaijerisella "tulpanjohtolla" tuliseinään. Pakoputken pää on kumiletkulla vaimentimessa ja lisäksi teräslankalenkillä tuliseinässä kiinni. Cub lensi hienosti ja kokeilimme Mikon kanssa pienimuotoista puljaa että nopeus/hitauskisaa vastatuuleen. Saito vie Cubia tuntuvasti rivakammin kuin OS toista samanlaista, jossa tosin oli pykälää pienempi potkuri. Laskussa sivutuuli oli hieman pomppuinen, laskuteline niiasi toiselta puolelta liian syvään ja levisi lopulta koneen alle. Cub päätyi kiitoradalle hieman erikoiseen asentoon.

Kumilenkit löytyivät Cubin kulkureitiltä, mutta putkessa ollut säätöholkki oli kadonnut. Sentin mittaisen ja 4mm paksun alumiiniputken etsiminen oli samaa kuin se kuuluisa neula heinäsuovassa... Tein uuden ratkaisun säätöholkin tilalle kahdesta pienestä kollarista ja lisäsin kaksi kumia kummallekin puolelle. Tämän jälkeen laskutelineet toimivatkin mainiosti.

Lensin vielä kaksi tankillista. Viimeiseksi tarkoitettu lasku meni leveäksi pitkään heinään, joten oli pakko ottaa vielä uusinta ja se lasku onnistuikin kohtuullisen hyvin. Toimme ensimmäistä laskua lukuunottamatta koneet alas vinottain kopteriplatan ylitse. Mikon laskut näyttivät varsin pehmeiltä, mutta laskutelineiden muotosuojalevyt kertoivat toista. Kun koneen alle ei pääse niitä kiristelemään, on kone asetettava huoltoasentoon.

Tälläisessä tuulisessa kelissä Goldbergin Cubit ovat osoittautuneet hyvin toimiviksi lennokeiksi. Ne ovat koko ajan hallittavissa eivätkä reagoi tuuleen lainkaan niin voimakkaasti kuin tämänkaltaisten hitaasti lentävien koneiden odottaisi tekevän. Omaan koneeseen laitoin siivekkeisiin differentiaalia 40% mutta poistin sen ensimmäisen lennon jälkeen. Olen kai niin tottunut goldbergiläisen siivekkeiden symmetriseen toimintaan, että differentiaalilla lentäminen tuntui oudolta ja totutut korjaukset sivarilla/korkkarilla sotkivat lentokuviota.

Omassa Cubissa jäi korjattavaa lähinnä streevojen pystytukien kiinnityksen osalta. Magneetit eivät jaksa pitää tukia paikallaan, joten niihin tulee joko ruuvi- tai remmikiinnitys.

---------------------------------

 
2.10.2009

+3°C

Av:2.5m/s N Max:4.7 m/s

Aurinkoista

CG Cub 2x15min

 

CG CUB KUIVANNOLLA

Koleana mutta aurinkoisena syysaamuna suuntasin Kuivannolle CG Cubin ja varakoneeksi ottamani Chipmunkin kanssa. Tuuli nousi pohjoisesta ja oli todella koleaa. Kenttä oli aamukasteen jäljiltä hieman kostea. ArcticPilot-varusteet olivat vielä talvivaatesäilössä, joten kylmyys ja kosteus tahtoi tunkea vaatteiden läpi.

CG Cub oli ensimmäistä kertaa keväisen moottoriremontin pyörien päällä. Radion kaasukanavan asetukset oli kesällä tehty kellukeversion muistipaikkaan, mutta olin unohtanut niiden päivittämisen pyöräversion muistiin. Moottori ei ensin tahtonut käynnistyä, ennen kuin hoksasin, että tyhjäkäynti on aivan liian pienellä. Tämän jälkeen Saito käynnistyi ongelmitta ja kävi hyvin. Cubin entinen lentäjäpoika siirtyi Chipmunkin ohjaimiin ja tähän vanhaan ja paljon nähneeseen Cubiin tuli lentäjäksi lupansa menettänyt salakuljettajan näköinen irvileuka.

Cub lensi juuri niin hienosti kuin vain Goldbergin Cubit lentävät ollen samaan aikaan ketterä ja kuitenkin vakaa. Kieputtelin sitä taivaalla ja tein läpilaskuja trimmaten samalla eri lentotiloja. Jossain vaiheessa toisen tankillisen aikana pilotti oli näissä kieputuksissa irronnut magneettikiinnittimistään ja seikkaili ohjaamon takaosassa vaarallisesti siivekevipujen välissä. Tässä Cubissa kun ei ole avattavaa ikkunaa, olisin joutunut irrottamaan siiven pilotin siirtämiseksi omalle paikalleen. Sormet olivat kohmeessa ja pohjoisesta nousi tumman näköisiä pilviä joten pakkasin koneen autoon ja tyydyin lennettyihin kahteen tankilliseen.

Kotona tein pilotille ruuvikiinnityksen varmistamaan, että kaveri pysyy paikallaan eikä toista kertaa keskeytä hyvin alkanutta lennätyssessiota!

--------------------------------------------

 

 
11.10.2009

-1 °C

Av:0.0 m/s S Max:1.4 m/s

Aurinkoista

CG Cub 4x15min

TT Cub 1x15min

 

TALVENTUNTUA KUIVANNOLLA

Raikkaana lokakuisena sunnuntaiaamuna suuntasin Kuivannolle CG Cubin ja tundrapyörillä varustetun TT Cubin kanssa. Tarkoitus oli hinailla Timpan Grobia, mutta ilmeisesti yövuoro painoi ja Timppaa ei näkynyt. Ari ilmestyi melko pian paikalle ja myöhemmin saapuivat Juha&Juha koptereineen ja sekä Kimmo ja Lassi lennokkeineen. Kotimatkalla ajoivat Ismo ja Teemu sekä Joni vastaan ja kun vielä Matti kävi tekemässä ultrallaan ylilennon, oli kentällä toimintaa enemmän kuin keskimäärin kesällä.

Maa oli kuurassa ja kiitorata hyvässä kunnossa, joten lentelin aluksi pari tankillista CG Cubilla. Ensimmäisen tankillisen kaartelin aivan tyynessä pakkassäässä minimikaasulla ja lentoaikaa kertyi yhdelle tankilliselle pakollisen tarkastusvälilaskun kanssa reilut 30 minuuttia ja vieläkin olisi ollut fuilia jäljellä. Toisella tankillisella meni enemmän liikkeiden harjoitteluksi ja varsinkin pystykäännöstä innostuin kokeilemaan.

Kun hinattavaa ei ollut, laitoin tundrapyörin varustetun TT Cubin lentokuntoon. Isot Dubron pyörät ovat mainiot epätasaisella alustalla mutta painavat aivan turhan paljon. Kone kyllä lentää aivan hienosti, mutta liikkeet ovat rauhallisia ja lekohinaamista on turha edes kokeilla. Paitsi jotain kevyttä EasyGliderin tapaista liidokkia.

Koikkis nappasi muutaman kuvan laskuun tulevasta Tundra-Cubista sekä sen lennättäjästä. Alemmasta kuvasta näkyy, että radion "tuulipussi" roikkui melko lailla suoraan alaspäin. TT Cubin moottori sammui kerran lennossa mutta kummempaa syytä siihen en löytänyt. Lensin tankillisen loppuun ongelmitta.

Todisteeksi oli pakko napata kuva paikallisesta kulottajasta ja ekoterroristista - Koikkiksen kopteria voidaan varmaan käyttää apuna jos viestiyhteydet joudutaan perustamaan savumerkkien varaan!

Ennen kotiinlähtöä lennätin vielä tankillisen CG Cubilla harjoittelin tiukkoja käännöksiä oikean kautta. Vasemman kautta onnistuu lentää kiitoradan vierelle ja siitä pyöräyttää sivarilla kone vastatuuleen ja laskuun. Oikean kautta samaa koettaessa kone tahtoo liukua sivuttain useita metrejä ja vajoaa samalla, ellei korkkarin kanssa ole koko ajan tarkkana. Mietittiin Arin kanssa, että johtuuko tämä koneen ominaisuuksista ja potkurin pyörimissuunnasta vai onko vika korvien välissä. Asiaa pitää tutkailla ja harjoitella.

------------------------------------------

 
13.11.2009

-4 °C

Av:1.4 m/s NE Max:3.0 m/s

Pilvistä

TT Cub 5x15min

 
ENSILUMELLA KUIVANNOLLA

PIlvisenä perjantaina suuntasin onnettomuuksia enteilevää päivämäärää uhmaten ensilumen lennätykselle Kuivannolle. Pakkanen ja koillistuuli kävi kasvoihin. Onneksi oli lennätyshaalari (=pilkkihaalari) päällä! Keikka oli ensimmäinen uudella Honda CR-V:llä, joten matkan jännitystä lisäsi lennokin mahtuminen autoon. Päätin ottaa mukaan vain suksilla varustetun TT Cubin. Yksi lennokki ja pakki mahtuu autoon mainiosti, kun kaataa toisen puolikkaan takapenkin selkänojasta. Isompiin kuljetuksiin on onneksi peräkärry ja siinä melkein valmis lennokinkuljetusteline kuudelle polttikselle. Telinettä testasin Lahden MalliExpossa ja se vaatii vielä hieman hienosäätöä.

Kokosin Cubin lentokuntoon, tankkasin ja ryypytin sen. Saito vaikutti melkoisen tahmealta pyörimään, joten lämmitin sitä hetken kaasulla. Nyt moottori pyöri kevyemmin ja sain sen käymään. Rullasin kiitoradalle ja nousin ilmaan. Moottori tuntui käyvän hieman epävarmasti ja kaarsin laskuun, jolloin moottori sammuikin saman tien. Cub on kuitenkin onneksi sellainen leija, että sen laskuun tuominen kaukaakin ilman moottori ei ole ongelma. Avasin Saiton pääneulaa puolisen kierrosta ja tyhjäkäyntineulaa 1/8 kierrosta. Saito alkoi pysyä käynnissä ja lentelin viitisen tankillista. Pilvet olivat kohtuullisen alhaalla ja tuuli puhalsi vedet silmiin. Mietin konetta katsellessa, olisiko aika käydä optikolla - kauempana lennättäessä koneen ääriviivat alkavat hämärtyä. Voi toki johtua tasaisen harmaasta taivaasta.

Uudet ABS-muoviset sukset toimivat pehmeällä lumella mainiosti. Suksien pohjaan laittamani hiilikuitulatat pitivät koneen melkein liiankin hyvin suunnassaan. Käännöksissä oli nostettava kannusta korkkarilla ja annettava hieman reilummin kaasua koneen kääntämiseksi. Nousu- ja laskukiidossa sukset toimivat paremmin kuin entiset sileäpohjaiset, jotka tahtoivat liukua sivuttain.

Viimeisellä tankillisella lentelin lyhyitä pyrähdyksiä ja säätelin moottoria. Aivan parhaalla tavalla se ei vieläkään käy, mutta kuitenkin luotettavasti. Kaasun keskialueella on jotain ongelmaa ja moottorin käynti hieman huojuu. Pienellä kaasulla moottori käy hyvin ja samoin myös kaasun ollessa yli puolenvälin. Tosin täydelläkään kaasulla ei aivan normaalia "potkua" löytynyt. Täytyy kotona avata koulinki ja tarkistaa kaasun ja servon toiminta.

Feikkipytty alkoi heilua uhkaavasti ja toinen suksi ei ollut aivan oikeassa linjassa, joten päätin pakata tavarat ja suunnata kotiin.

Kotimatkalla alkoi aurinko paistaa....

-------------------------

 
15.11.2009

+20 °C

Av:0.0 m/s Max:0.0 m/s

Valoisaa

Zoom4u 4x10min

 

 

LENTOSIRKUSTA PAJULAHDESSA

Sateisen harmaana iltana suuntasin vävypojan kanssa Pajulahteen sisälennättämään NIKin vuorolle. Paikalla oli melko runsaasti lennokkeja ja koptereita. Quarkit pörräsivät laumana, Koikkiksen Minium Flyboy lenteli hauskan skaalamaisesti ja Juho ajoi taitolennokillaan upeita kuvioita. Hannes lennätteli Nine Eaglea kunnes siitä napsahti stabbarilapojen akseli poikki. Uusi on jo tulossa eHirobosta...

Hieman pelotti mennä Miniumien ja Quarkkien sekaan. Zoom on painava ja nopea kone, joten törmäyksessä olisi vastapuolelle todennäköisesti käynyt heikommin. Onneksi ei kopsahdellut pahemmin.

Lennättelin Zoomilla neljä akullista. Aluksi kaartelin ja trimmailin konetta ja otin halliin tuntumaa. Ensimmäinen sisälennätys pitkään aikaan ja seinät tuntuivat ahdistavan. Toisella akullisella keksin aloittaa "pole dancen" harjoittelun ajettuani ensin päin hallin nurkassa olevaa korkeushyppytelineen tolppaa. Kiersin tolppaa pienenevässä kehässä ja välillä pyörin aivan tolpan ympärillä. Hyvää 3D-näön treeniä! Kun tolpan kiertäminen alkoi tuntua kohtuullisen varmalta, pudotin korkeuden metrin pintaan, jolloin hyppypaikan vieressä olevia kuntosalilaitteita oli väisteltävä.

Pari nopeaa vaakakierrettä ja silmukkaa sain tehtyä sisällä - ensimmäistä kertaa! Ulkona Zoom pyörii melko vaivattomasti mutta sisällä katto, lattia ja seinät ovat pelottavia ja Zoomin vauhti kova. Vaatii uskallusta tehdä temppuja sisällä, vaikka järki sanookin, ettei Zoomia saa rikottua vaikka liike menisikin tartaniin tai seinille. Harjoitukset jäivät hieman kesken kun neljännen akullisen loppupuolella silmukka päättyi kärrinpyörään ja sivariservon rattaat ottivat lopputilin.

Zoom kopsahti kerran seinään, kerran puolapuihin ja kerran seinässä törröttävään naulaan. Viimeisessä tapauksessa siivenkärjestä satoi EPP:tä hienon näköisesti kentälle, mutta siipeen tuli lopulta hyvin pieni vaurio ja se ei menoa haitannut. Potkurinsäästäjää tarvittiin usein koneen päätyessä liian matalan lennon vuoksi tartaniin.

Temppuharjoitusta lisää!!!

Loppuilta jännitettiin Talenttia ja Flying Circuksen esitystä - ja finaaliin pojat menivät!

--------------------------------