Olin varmaan nelivuotias kun sain ensimmäisen polkupyöräni, sinisen Start-merkkisen lastenpyörän apupyörillä. Sillä opettelin ajamaan ja muistan vieläkin, miten isä ruuvasi apupyörät pois omasta pyynnöstäni mutta ajaminen ei vielä ilman niitä sujunutkaan. Kovan harjoittelemisen jälkeen opin aikanaan senkin taidon. Jossain vaiheessa pyörä myytiin muistaakseni isän työkaverin lapsille.

Enoni osti serkultani pieneksi jääneen Velamos-merkkisen pyörän, jonka erikoisuus oli vain yksi vaakaputki, joka meni kaartaen emäputkesta keskiöön. Pyörällä ajoin varsin paljon kunnes siitä katkesi kesken ajon tuo mainittu vaakaputki ja pyörä lähti silloiselle Kolavan kaatopaikalle.

 

 

1970-luvun alussa tulivat muotiin pitkäsatulaiset ja chopperit, joissa oli yleensä kolme vaihdetta napavaihteella sekä käsijarrut. Sellaista toivoin ja sellaisesta haaveilin, mutta sain järkiostoksena 1971 Helkama Jopon, kullanvärisen juhlamallin. Pyörässä oli normaali satula ja tarakka eli selvästi rahtipyörä noihin maantien menijöihin verrattuna. Onneksi sain vaijeritoimisen nopeusmittarin, jota ei muilla ollut. Sen seurauksena olin aina poliisi, joka ajoi takaa ylinopeutta polkevia pyöräilijöitä monissa rosvoleikeissä.

Parin vuoden Jopoilun jälkeen äiti vastasi pyyntöön ja ostimme uuden kolmevaihteisen ja pitkäsatulaisen Stradan. Äiti sai Jopon ja minä olin uuden hienon 26" pyörän omistaja! Stradalla ajelin koko ala-asteen ja se myytiin kaverilleni Teemulle kun muutimme Uuteenkylään ja muodissa alkoivat olla retkipyörät.

Siitosen urheiluliikkeessä Kanervassa oli sininen Gitane-merkkinen ranskatar. Kymmenen Huret-vaihdetta, käsijarrut, kippurat sarvet,  58cm muhvijuotettu runko ja kapeat 27" renkaat. Muistan, kun isä viimein antoi tarvittavan 600FIM ja kävelin Siitosen Ekiltä pyörää hakemaan. Se oli mahtava pyörä! Sillä ajoin mummoa katsomaan Myllyojalle ja ellei eräs asfalttityömaa olisi sotkenut pyörääni ja sen vaihteita, olisin saattanut päästä Vesivehmaan lentokentällekin ja ammattiurani olisi voinut saada erilaisen suunnan.

Gitanen myin lahtelaiselle nuorelle miehelle, joka saattaa nykyisin olla uutistoimittaja. Myynnin syy oli 1979 mallin Peugeot PX8 ME, hopeanharmaa kaunotar 64cm muhvijuotetulla Reynolds-rungolla, kymmenen Simplex-kokometallivaihdetta, kippurat sarvet ja 28" renkaat. HIntaa pyörällä oli tarkalleen 1450FIM, joka oli siihen aikaan iso raha. Peugeotilla ajoin vuosia käyden kerran Hämeenlinnassa asti. Kilometrejä tuli paljon ja pyörästä luovuin vasta perheellisenä kun lasten istuessa tarakalla turvapenkissä ei kapearenkaisella päässyt silloisia hiekkateitä eteen eikä taakse.

Peugeot meni vaihdossa uutukaiseen 27" Tunturi Huracan 7-vaihteiseen yleispyörään joskus 1993 vuoden tietämillä. Napavaihteet, jalkajarru, käsijarru edessä ja kunnon valot. Huracanilla ajoin monta vuotta. Kesällä 2014 myin sen työkaverilleni Artolle.

Tunturi Huracanilla ajoin kesät ja talvet vapaa-aikana ja töihinkin. Vaihdoin pari numeroa suuremman takarattaan, jolloin talvisessa lumessakin riitti potkua polkea. Talveksi vaihdoin kunnon nastattomat talvirenkaat, joilla selvisi lumessa ja sohjossa. Parhaimmillaan keulassa oli kaksi halogeenia, joilla näki ajella pimeillä pyöräteillä. Tunturilla ajelin aina kevääseen 2011, jolloin pyörä siirtyi pojista nuoremmalle ja itselleni hankin uuden. Kesällä 2014 myin Huracanin työkaverilleni Artolle.

 

 

 
 

Bianchi Rekord 841d

Paikalliselta kirpputorilta löytyi 1980-luvun BIanchi pojalle ajopyöräksi. Pyörässä oli varusteita Tunturista (lokasuojat, lamppu, heijastin, dynamo, lukko...)  jotka purettiin välittömästi pois.  Alkuperäisestä poiketen pyörässä on myös Weinmannin vanteet, Nokian renkaat ja vasemmalla puolella Shimano 600 - kampi. Muuten osat olivat alkuperäistä Ofmegaa ja Campagnoloa. Pyörä vaati hieman huoltoa ja laittoa, mutta parin illan rupeaman jälkeen pojalla on siistikuntoinen ja toimiva peli.

Bianchilla on painoa 11.5kg.

   

Peugeot PHE-20 Mont Blanc 1988 (60cm)

Fillaritorilta vaimolle pyörää etsiessä osui silmään lähialueella myynnissä oleva Peugeot PHE-20 Mont Blanc vuodelta 1988 - samanlainen kuin edellinen hankintani, mutta 60cm runkokorkeudella ja avorenkailla. Kuvien perusteella kohtuullisen hyvän näköinen pyörä oli luonnossakin aivan kelvollinen lukuun ottamatta jumittunutta vapaaratasta ja vipattavaa etuvannetta. Hinta putosi kolmanneksen ja kaupat syntyivät. Kotona vapaaratas sai hieman öljyä ja alkoi toimia ongelmitta. Etuvanteen vipatus oli myös vain renkaan huonoa asennusta. Näiden pienten korjausten jälkeen testilenkki osoitti pyörän olevan aivan täydellisessä ajokunnossa.

Pyörä oli aiemmin hankitun Peugeotin kanssa tekniikaltaan lähes samanlainen.  Pyörässä oli Mavicin kiekot, joilla pyöri Michelinin 700 x 23C sisärenkaalliset kumit ja satulana Selle San Marco, joka on ollut yllättäen erittäin hyvä istua. Polkimina oli remminsä hukanneet aerot.

Vaihdoin juomapullotelineen Rosen valkoiseksi, uusin gripit ja laitoin kahvojen päälle DiaCompe-huput. Polkimiksi vaihtui valkoiset Shimano SPD PD-M530 -polkimet.

Peugeotilla on painoa 11.5kg.

Kesällä 2014 Peugeotilla kierrettiin Ahvenanmaata ja takarenkaaseen alkoi ilmestyä halkeamia. Renkaiksi vaihtui matkan jälkeen Michelin Lithion2 700x23C keltareunaiset renkaat ja hieman myöhemmin satulaksi vaihtui kokovalkoinen Fizik Gobi Wing Flex.

 

 
 

 
 

 

Kesällä 2015 polkimiksi vaihtui Shimano SPD-SL -maantiepolkimet ja sateisen kesän vuoksi pyörä sai kevyet ja kapeat lokasuojat. Syksyllä 2015 myin Peugeotin työkaverilleni Artolle.

Peugeot Paris/Touraine 1987  (66cm)

Peugeot Mont Blancin etupyörään Maillardin pikalinkkua etsiessä osui silmään edullinen, mutta suurikokoinen (rungon korkeus 66cm!!!!), vuosimallia 1987 oleva Peugeot Paris, josta kyseisen linkun saisi edullisemmin kuin ostamalla sen erillisenä eBaysta. Hain pyörän Helsingin reissulla. Alunperin oli tarkoitus ottaa vain pikalinkku ja myydä muu pyörä osina pois. Runkoa katsellessa ja tuumaillessa syntyi kuitenkin ajatus rakentaa sellainen yksivaihteinen, jota ei kylän pikkupojat ihan helpolla varasta. Purin pois kaiken turhan kuten lokasuojat, valot, tarakan ja vaihteet. Vahasin rungon ja oikaisin pahasti kierot kiekot. Tilasin taakse uuden BMX-vapaarattaan ja ketjun. Vaihdoin ohjaustangoksi ja stemmiksi ylimääräisen Cinellin kokoonpanon, joihin oli porattu reiät tangon sisällä kulkeville jarruvaijereille ja samantien löytyi jarrukahvoiksi Shimano Exidet, joissa tuo vaijeri lähtee juuri tangon sisään. Jarrulänget, keskiö, kammet, polkimet ja ohjainlaakeri ovat alkuperäiset hyvin huollettuna. Satula oli tullut ostettua jossain vaiheessa nettihuutokaupasta.

Renkaiksi laitoin Continental CycloCross Speed 700x42C, mutta ne tahtoivat hangata kapeaa takahaarukkaa, joten vaihdoin tilalle Infinity FlakJacket 700x35C -renkaat. Continentalit olivat metsäpoluilla mukavammat, mutta Infinityt toimivat pyöräteillä niin asfaltilla kuin hiekallakin. Polkimet vaihtuivat kuvan oton jälkeen Shimano PD-M324 lukkopolkimiin ja kuvan 52/18 välityksen tilalle vaihdoin 48/18 välityksen Peugeotin leimatuilla kammilla. Alkuperäinen välitys oli omiaan tasaiselle maantielle, mutta kotikulmilla on myös paljon mäkiä, joissa pohkeet huusivat maitohappoa...uusilla välityksillä Peugeot on oikein miellyttävä ajettava niin maantiellä kuin taajamassakin.


Kesällä 2015 asensin Peugeotiin lokasuojat ja 40/18 välityksen. Peugeotilla poljin koko syksyn töihin ja ajoin lenkkejä aina ensilumeen saakka.




 
 
 

Cannondale CaadX 105 disc 2015 (56cm)

Kesällä 2015 osui useammalla lenkillä eteen tilanne, jossa maantiepyörälenkillä löytyi mielenkiintoinen hiekkatie, jonne ei kapeilla renkailla ollut mitään asiaa ja maastopyörällä reitin päällystetyt osuudet olivat puuduttavia polkea. Aloin pohtia cyclocrossarin hankkimista ja syksyllä tein melkein kaupat muutaman vuoden ikäisestä Caad9 cyclosta, mutta se meni... Kun muut käytetyt cyclot olivat joko kaatuiltuja tai hinnakkaita, päädyin tilaamaan Pyörä-Suvalasta Oulusta Jarin kautta uutukaisen CaadX:n Shimanon 105-tekniikalla, levyjarruilla ja lokasuojilla. Lisäksi pyörään asennettiin kahdet Cannondalen pullotelineet ja Schwalben 700x35C nastarenkaat, eteen Marathon Winter 240spk ja taakse Active Winter 120spk. Kotona vaihdoin polkimiksi SPD 540 -combot, asensin valot, Garmin Edgen pidikkeen ja soittokellon. Kesärenkaina odottavat Schwalbe Sammy Slick 700x35C.

 

Cannondale R1000 Caad4 Saeco 2000 (60cm)

Syyslomalla 2013 vaihdossa Motobecaneen saapui Oulusta osamaksuna Cannondale R1000 Caad4 - maantiepyörä Saeco - tallin väreissä vuodelta 2000. Runko on alumiinia ja etuhaarukka hiilikuitua. Pyörä oli hyväkuntoinen, mutta vaati täyshuoltoa. Vaihtajat/jarrukahvat ovat Shimano Ultegra ST-6501, takavaihtaja Shimano Ultegra 6500, etuvaihtaja Shimano 105, keskiö ja kammet Shimano Ultegra, jarrut, satula, satulaputki, stemmi ja navat Cannondale Coda Expert, tanko Cinelli E26.0 Ubios, ohjainlaakeri Cane Creek C2 ja vanteet Mavic CX7 23. 

Sinisävyiset Kendan renkaat, Shimanon SPD-polkimet, Xtremen gripit, Shimanon vaihdevaijeri ja Rosen pullotelineet tilasin Rosebikesta. Jarrukahvoista puuttuvat Ultegra Flightdeck - peitelevyt (cover name plate) löytyivät eBayn kautta USA:laisesta pyöräliikkeestä kuten vaihdevaijerien Origin8 Mickey-säätöruuvitkin.

 

 
 

Muutaman viikon askartelun jälkeen Cannondale on valmis ajoon täydellisesti huollettuna. Runko ja vanteet on puhdistettu ja vahattu. Satula on käsitelty kenkälankilla. Vaihteet ja jarrut puhdistettu ja säädetty. Vaaka näytti painoa 8.8kg ajokunnossa kuvan varustein.

 

 
 

Rungon vaakaputki on suhteellisen pitkä ja siihen lisättynä
130mm stemmi voi ajoasento olla liian makaava
tai sitten joutuu kurkottamaan.

 

Juomapullotelineitä asensin Rose AL-46 kaksittain.
Polkimet ovat Shimano PSD PD-M520 ja
renkaat Kenda Kentender Competition 700x23C

 
 

Shimano Ultegra ST6501-kahvoihin löytyi eBaysta uudet
nimilevyt. Codan jarrut purin osiin ja puhdistin täydellisesti.

 

Eturattaina on Shimano SG B-39 ja SG B-53.
Takarattaina Shimano HG 12-13-14-15-16-17-19-21-23.
Ketju on SRAM PC-59.

 
 

 

 

  Kesällä 2014 vaihdoin satulaksi Fizik Gobi Wing Flex - sinisävyisen satulan ja polkimet vaihtuivat Shimano 105 - maantiepolkimiin uusien Bontrager Inform RL -kenkien mukana.  
 

 

 
  Loppukesästä 2014 alkoi vaihtaminen olla arpapeliä ja hankin eBayn kautta uudehkot Shimano Ultegra ST6501-kahvat, joiden mukana tuli myös alkuperäinen pyörätietokone. Vaihtaminen alkoi toimia kuin ajatus. Pyörätietokoneessa on mielenkiintoisia lisäominaisuuksia, kuten käytössä olevan vaihteen ilmaisin ja kadenssinäyttö. Kadenssin tietokone laskee vaihteen ja nopeuden perusteella.

Keväällä 2015 tuli Cannondalen mittariin 2000km ja samalla vaihdoin renkaiksi Continental GrandPrix 4000 S II:t mitoiltaan entiset 700x23C. Renkaat tuntuvat paljon rullaavammilta ja pehmeämmiltä, kun paineina on 6.5bar. Hyllyssä on odottamassa myös saman renkaan 700x25C -versio.

Kesällä 2015 tuli Cannondalen mittariin 3000km ja samalla vahdoin takapakan, ketjun ja eturattaat. Vanha ketju oli venynyt ja rattaat kuluneet. Uudella voimansiirrolla pyörä kulkee kevyesti ja äänettömästi. Hieman myöhemmin kesällä vaihdoin polkimiksi Shimano SPD-SL 6800 Ultegra -hiilikuitupolkimet ja hankin juomapulloiksi Camelbak Podium Big Chill 750ml pullot Rosebikesta.



Syksyyn 2015 mennessä Cannondalen mittariin oli kertynyt 4.219km. Pisin lenkki pyörällä oli Kalkkisten kierros 159km.

 
   

Raleigh Record 1980 (57cm)

Työkaverin kanssa hierottiin vuoden verran kauppaa vanhasta brittipyörästä ja tammikuussa 2014 siirtyi omistukseen runkonumeron (WP0000955) perusteella vuonna 1980 Nottinghamissa rakennettu Raleigh. Tätä kirjoitettaessa pyörän tarkka tyyppi  on hieman arvoitus, mutta oletus on ollut Raleigh Record tai Grand Prix. Esitteistä ei juuri tuollaista pyörää ole löytynyt ja varsinkin takajarruvaijerin reitti vaakaputken yläpuolella poikkeaa aikalaisista, joissa vaijeri kulkee putken alapuolella. Yläpuolinen reitti on kalliimmissa Reynolds 531-putkesta tehdyissä rungoissa. Tässä runkomateriaali on "Ti-Raleigh 20-30 high tense balanced steel" - teräsrunko ja se näkyy muhvijuotoksista huolimatta painona - 11.0kg kuvan kunnossa.

Pyörän runkokorkeus on 57cm. Vaihteissa (2x5), keskiössä, stemmissä (110mm) ja kammissa (170mm) on Raleighin leimat. Jarrut ovat Weinmann 500, vanteet Ti-Raleigh 622-17 700C, navat Atom ja lukot Maillard.

Puran pyörän osiin, puhdistan ja huollan. Tuleeko tästä vaihdepyörä vai mahdollisesti sinkula, sen ratkaisee vaihteiden toimivuus. Maalia ja uudet tarrat pyörä tarvitsee joka tapauksessa.

Toisesta poljinkammesta puuttui pölysuoja. Uudenveroinen pari löytyi eBay.uk:sta kohtuuhinnalla.

Talven mittaan purin pyörän osiin, paikkamaalasin Oracolor punaisella, oikaisin vanteet, uusin tarrat (Cyclomondo), uusin renkaat (Michelin Dynamic Classic), vaihdoin gripit, vaijerit suojineen sekä vaihdesiirtovivut ja asensin Peugeotista jääneet lukkopolkimet. Pyörästä tuli paikkamaalauskohtia lukuunottamatta lähes uudenveroinen ja pikaisen koeajon perusteella varsin miellyttävä ajettava.

 

Cannondale F900 CAD3 1997 (Large)

Huhtikuussa 2014 sain vinkin Rovaniemellä myynnissä olevasta Cannondale F900 CAD3 -maasturista vuodelta 1995. Kaupat sovittiin ja Matkahuolto kiidätti pyörän etelään. Pyörä on suoraan ajokunnossa, mutta käyn sen kuitenkin lävitse ja vaihdan renkaiksi Schwalbe Racing Ralph 26x2.25 -maastorenkaat. Ostettaessa takana on Schwalbe Table Top 26x2.25 ja edessä 1990-luvun retrorengas 26x2.35. Tekniikassa löytyy Cannondalen Codaa, Shimanoa ja Sachsia. Vaihteet kaipaa säätämistä, samoin jarrut. Satula on Selle Italia Flight ja ellei parempaa löydy, se saa olla retroväreistään huolimatta tuolina.

Vaihdoin renkaiksi Schwalbe Racing Ralphit 26 x 2.25, satulaksi Selle Italia Q-bik:n sekä juomapullotelineeksi ajan henkeen sopivan Spectran. Muuten pyörälle riitti suunnitellut säädöt ja hieman vanteiden oikaisua. Ajossa erittäin mukava ja keveys (11.0kg) tuntuu polkiessa. Tällä mennään metsään!

Tilasin satulaksi Fizik Gobi Wing Flex MTB:n, kun muissakin aktiivipyörissä sellainen on ja tuntuu hyvältä. Pyörällä on ajettu neljänä vuodenaikana ja hyvin kulkee. Kesällä 2015 ajoin pyörällä 63km maantielenkin ja tuntui huimalta laskea mäkeä 56km/h vauhdilla! Syksymmällä kävin polkemassa Kymijoen rantoja 95km lenkin.

Cannondale on mahtava ajettava maastossa ja alkutalven liukkaillakin pito riittää, kun laskee rengaspaineet 1.5bar tuntumaan. Viikon verran poljin Immilään töihin ja varusteiden kuljettamiseksi asensin tarakan ja sivulaukut.

 

Cannondale F600 CAD3 2000 (Medium)

Alkusyksystä 2015 löysin, yllättäen Oulusta, erittäin hienokuntoisen käytetyn Cannondale F600:n - oman maasturin "pikkuveljen". Jari kävi pyörää katsomassa, osti ja lähetti sen etelään Matkahuollon kautta. Pyörässä on Millenium-väritys ja rungossa valmiudet levyjarruille sekä Headshok-joustokeula, joka ei kuitenkaan toimi ja vaatii huoltoa, mutta pyörällä voi kuitenkin ajaa keula lukittuna. Pyörä on nuoremman pojan käytössä. Talven aikana on ajatus korjailla keula toimintakuntoon.

 

 
 

Peugeot PH501 Ventoux  1989 (60cm)

Facebook-kauppatuttava oli myymässä vuoden 1989 mallista Peugeot Ventouxia, joka oli otettu tehtaan paketista vasta vuonna 2012. Vaihdossa meni Tunturi ParkCafé ja pieni summa rahaa. Vastineeksi sain Mont Blancin hieman kilpailullisemman sisaren vähän ajettuna ja alkuperäiskunnossa.

Pyörän runko on Reynolds 501-putkea, vaihteet Simplex Vallee indeksivaihtajalla, jarrut ja kahvat CLB, navat ja kiekot Maillard, stemmi ja tanko CTA, kammet Nervar varustettuna epäkeskeisillä Biorythm-rattailla (52/42) ja renkaina Schwalbe Durano Plus 700x23C. Satulla on Selle Turbo, mutta tilauksessa on tuttu Fizig Gobi Wing Flex. Pyörä vaati vain hieman puhdistusta ja säätöä ja samalla polkimiksi vaihtui Shimano SPD-SL -lukkopolkimet alkuperäisten Aero-häkkipolkimien tilalle. Erikoisuutena pyörässä on lisäksi alkuperäinen pumppu.

Sisarukset yhteiskuvassa.

 

 

 
  My Xbikes - myydyt polkupyörät  
 

Tunturi ParkCafé

Tunturi Huracanilla ajoin kesät ja talvet vapaa-aikana ja töihinkin. Vaihdoin pari numeroa suuremman takarattaan, jolloin talvisessa lumessakin riitti potkua polkea. Talveksi vaihdoin kunnon nastattomat talvirenkaat, joilla selvisi lumessa ja sohjossa. Parhaimmillaan keulassa oli kaksi halogeenia, joilla näki ajella pimeillä pyöräteillä. Tunturilla ajelin aina kevääseen 2011, jolloin pyörä siirtyi pojista nuoremmalle ja itselleni hankin uuden.

Pyörä on alumiinirunkoinen, 7-vaihteinen 28" renkailla varustettu Tunturi ParkCafé. Samantapainen tekniikka kuin edellisessä Huracanissa, mutta isommat renkaat ja korkeampi runko. Huomattavasti tukevampi ajettava kuin edeltäjänsä. Tunturi meni vaihdossa vuoden 1989 Peugeot PH501 Ventouxiin.

 

 

 

Motobecane Equipe Pro 1983

Syksyllä ostin vuoden 1983 Motobecane Equipe Pro -kilpapyörän, jolla Jari on aikanaan ajanut kilpaa Oulun seudulla. Pyörässä oli perinteiset tuubirenkaat. Keskiö ja kammet olivat Campagnolon, vaihteet ja jarrut Shimano Dura-Ace, satula Selle Italia Turbo ja tuubivanteet Mavic GP4. Pyörään oli vaihdettu ohjaustanko ja jarrukahvat (Atax / 3ttt). Rungon keskiosa on alunperin metallihohtosininen Sikkens 339H3 ABP. Tekniikkaa entistin lähinnä ohjaustangon alueelta, joka vaihtui alkuperäisiin Cinellin ja Shimanon Dura-Ace -osiin.

Vaihdoin renkaat Vittoria Rally -tuubeihin, ohjaustangoksi Cinelli Campione del Mondon, stemmiksi Cinelli 1R ja gripeiksi Cinellin valkoiset cork-nauhat sekä jarrukahvat Shimano Dura-Ace-osiin DiaCompe-hupuilla ja Shimanon vaijerinkuorilla. Polkimet on 1989-vuoden Peugeotista siirretyt Welgon aeromalliset lukkopolkimet. Koska pyörä on erinomaisen hyvä ajaa ja herättää myönteistä huomiota kiiltävällä kromirungollaan, kiillotin koko pyörän ja liimasin Cyclomondolta saapuneista tarroista toisen sarjan paikalleen.

Toinen tarrasarja on odottamassa, jos jossain vaiheessa innostun alkuperäistämään pyörän.

Kalavaaka näytti pyörälle painoa 9.5kg. Syyslomalla 2013 pyörä matkasi takaisin Ouluun alkuperäiselle omistajalleen Jarille.

Nishiki Race Competition

Tunturin kaveriksi hankin loppukesästä 2012 kaveriltani Jarilta alumiinirunkoisen Nishiki Race Competition 2005 -kilpapyörän Shimanon Tiagra -tekniikalla, sekventiaalisella 18-vaihteella ja kapeilla 700x23C -renkailla Linus Comp-vanteilla.

Nishikillä on painoa 10.0kg.

Heinäkuussa 2014 Nishiki matkasi takaisin Ouluun alkuperäiselle omistajalleen Jarille.

 

 
 

Peugeot PHE-20 Mont Blanc 1989 (57cm)

Fillaritoria seuraillessa osui silmään tarjousten perusteella myytävä Peugeot PHE-20 Mont Blanc vuodelta 1989, runkokorkeudeltaan 57cm. Kuvien perusteella kohtuullisen hyvän näköisestä pyörästä tehtiin kaupat ja pyörä saapui sopivasti syysloman alla. Puhdistelin pyörästä päällimmäiset pölyt, kiillotin metallipinnat ja poistin triathlontangon. Muutoin pyörä olikin alkuperäisessä ja toimivassa kunnossa. CLB:n jarrut, Sachs Huretin Aris Rival-sekvenssi/kitkavaihteet, Mavicin kiekot Vittorian avorenkailla. Vain jostain syystä asennettu vaaleanpunainen pikalukko edessä ei sopinut tyyliin ja sitä varten ostin jättikokoisen Peugeot Parisin, josta sain alkuperäisen Maillardin lukon. Juomapulloteline oli pahasti ruosteessa ja rikki. Sen korvasin Rosen valkoisella telineellä. Pyörässä oli mukana myös ajan henkeen sopiva johdollinen ja toimiva pyöräilytietokone.

Peugeotin myin nuorelle pyöräilijälle Lahden/Turun suunnalle.

 

 
 

Minskin moottori- ja polkupyörätehtaan MMB3 retkipyörä

Täysin ensimmäisenä projektina aloitin venäläisen retkipyörän kunnostamisen. Ostin pyörän Itä-Helsingistä. Tavoitteena oli rakentaa herrasmiesmäinen yksivaihteinen.

Tästä projekti lähti liikkeelle:

Purin pyörän niin osiin kuin vain mahdollista. Tarakka jäi pojalle Helsinkiin, satulaa koetin korjata, mutta se oli liian heikossa kunnossa ja soittokello oli sisältä palasina. Vanha kjiilakeskiö oli sen verran huonossa kunnossa, että tilasin Pyörätohtorilta sovittimen brittikierteistä kasettikeskiötä varten. Avasin navat, puhdistin ja voitelin. Kiekkojen oikaisussa meni useampi ilta, koska teräsvanteet olivat melko kierot ja niissä oli lisäksi valmistusvaiheessa tullutta leveysvaihtelua varsinkin juotoskohtien lähettyvillä. Joka kolmannen pinnan vaihdoin samalla mustaksi. Renkaiksi hankin valkokylkiset katurenkaat. Ohjauslaakerin avasin, puhdistin ja voitelin. Rungon hioin ja pohjamaalin päälle suihkutin metallihohtomustan pintavärin.

Kokoonpanovaiheessa oli hieman emäputkea viilattava, koska putken toinen reuna oli pidempi kuin toinen. Ohjauslaakerin kokoonpano oli muutenkin mielenkiintoista, koska laakerikehät piti asentaa toisin päin kuin länsipyörissä.

Puhdistin ja kiillotin Autosol-tahnalla kaikki kromiosat. Tälläinen siitä sitten tuli:

Kammet ja eturatas ovat peräisin Peugeot Parisista. Välitys on hieman suuri 52/18 ja vaatii jonkin verran vauhtia. Kissansilmän valolla löysin kirpputorilta, jarruvaijerit ovat Biltemasta, kädensijat ja polkimet HongKongista ja juuri sopivan mittainen pumppu omasta varastosta. Satulana on alkuperäiseen tolppaan kiinnitetty Selle Royal Rio, jonka tilasin Ranskan eBaystä.

Tanko, stemmi ja jarrukahvat ovat alkuperäiset ja huolella puhdistetut. Keulamerkin MMB3 irrotin maalauksen ajaksi, kiillotin ja kiinnitin alkuperäisillä niiteillä.

Jarruiksi suunnittelin napajarrua taakse, mutta pyörän napojen "venäläisyys" (edessä 90mm, takana 115mm) teki sopivan jarrullisen takanavan löytämisen vaikeaksi. Niinpä puhdistin alkuperäiset jarrut ja rakensin niistä yhdessä Weinmannin jarruosien kanssa toimivat sivuvetojarrut.

Pyörällä ehdin tehdä koeajot ennen kun se lähti opiskelijan koulumatkapyöräksi Aurajoen rannoille Turkuun.